Fasistien suuri neuvosto
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Fasistien suuri neuvosto, josta on tullut erittäin tärkeä nykyään. Fasistien suuri neuvosto on näkökohta, joka on kiinnittänyt laajan joukon ihmisiä aina akateemikoista ja alan asiantuntijoista tavallisiin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään sen vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Näillä linjoilla analysoidaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Fasistien suuri neuvosto:een, tavoitteena tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Fasistien suuri neuvosto:n tärkeyttä eri yhteyksissä tarkastellaan perusteellisesti sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin, jotta voidaan edistää tämän aiheen täydellisempää ja syvempää ymmärtämistä.
Fasistien suuri neuvosto (ital. Gran Consiglio del Fascismo, kirjaimellisesti ”fasismin suuri neuvosto”, suomennettu myös suuri fasistineuvosto) oli Italiassa fasistien vallan aikana vuosina 1923–1943 toiminut päätöksentekoelin. Se perustettiin alkujaan tammikuussa 1923 kansallisen fasistipuolueen ylimmäksi päättäväksi elimeksi, mutta muutettiin 9. joulukuuta 1928 perustuslain muutoksella viralliseksi valtioelimeksi. Neuvoston itseoikeutettuna puheenjohtajana toimi diktaattori Benito Mussolini ja neuvosto kokoontui Palazzo Veneziassa Roomassa, samassa rakennuksessa kuin Italian hallitus.
Neuvostoon kuuluivat elinikäisinä jäseninä hallituksen johtaja (Capo del Governo) ja fasismin johtaja (Il Duce del Fascismo) Benito Mussolini sekä vuoden 1922 Rooman marssia johtaneet neljä quadrumviria. Neuvoston sihteerinä toimi kansallisen fasistipuolueen puoluesihteeri. Muut jäsenet olivat parlamentin, ministeriöiden, korporaatioiden ja kuninkaallisen akatemian edustajia sekä Mussolinin vapaasti nimittämiä muita henkilöitä, joista viimeksi mainituilla oli kolmen vuoden jäsenyys neuvostossa.
Neuvostolla oli valta nimittää jäsenet useimpiin muihin valtioelimiin sekä puolueen korkeimpiin virkoihin. Se saattoi myös periaatteessa suositella kuninkaalle pääministerin erottamista. Liittoutuneiden noustua maihin Sisiliassa Fasistien suuri neuvosto piti 24.–25. heinäkuuta 1943 välisenä yönä kokouksen, jossa se oikeusministeri Dino Grandin aloitteesta äänin 19–8 päätti ehdottaa kuningas Viktor Emanuel III:lle Mussolinin erottamista, mikä myös toteutui. Neuvosto lakkautettiin 2. elokuuta annetulla kuninkaallisella määräyksellä.
Jäsenet
- Hallituksen johtaja ja fasismin johtaja
- Benito Mussolini (1883–1945), 9. joulukuuta 1928 – 25. heinäkuuta 1943
- Quadrumvirit
- Italo Balbo (1896–1940), 9. joulukuuta 1928 – 28. kesäkuuta 1940
- Michele Bianchi (1883–1930), 9. joulukuuta 1928 – 3. helmikuuta 1930
- Emilio De Bono (1866–1944), 9. joulukuuta 1928 – 25. heinäkuuta 1943
- Cesare Maria De Vecchi (1884–1959), 9. joulukuuta 1928 – 25. heinäkuuta 1943
- Senaatin puhemies
- Tommaso Tittoni (1855–1931), 9. joulukuuta 1928 – 29. tammikuuta 1929
- Luigi Federzoni (1878–1967), 29. huhtikuuta 1929 – 2. maaliskuuta 1939
- Giacomo Suardo (1883–1947), 15. maaliskuuta 1939 – 25. heinäkuuta 1943
- Edustajainhuoneen (vuodesta 1939 korporaatioiden neuvoston) puhemies
- Antonio Casertano (1863–1938), 9. joulukuuta 1928 – 29. tammikuuta 1929
- Giovanni Giuriati (1876–1970), 20. huhtikuuta 1929 – 19. tammikuuta 1934
- Costanzo Ciano (1876–1939), 28. huhtikuuta 1934 – 26. kesäkuuta 1939
- Dino Grandi (1895–1988), 30. marraskuuta 1939 – 25. heinäkuuta 1943
- Ulkoministeri
- Benito Mussolini, 9. joulukuuta 1928 – 12. syyskuuta 1929
- Dino Grandi, 12. syyskuuta 1929 – 20. heinäkuuta 1932
- Benito Mussolini, 20. heinäkuuta 1932 – 9. kesäkuuta 1936
- Galeazzo Ciano (1903–1944), 9. kesäkuuta 1936 – 6. helmikuuta 1943
- Benito Mussolini, 6. helmikuuta – 25. heinäkuuta 1943
- Sisäministeri
- Benito Mussolini, 9. joulukuuta 1928 – 25. heinäkuuta 1943
- Valtiovarainministeri
- Antonio Mosconi (1866–1955), 9. joulukuuta 1928 – 20. heinäkuuta 1932
- Guido Jung (1876–1949), 20. heinäkuuta 1932 – 17. tammikuuta 1935
- Paolo Thaon di Revel (1888–1973), 17. tammikuuta 1935 – 6. helmikuuta 1943
- Giacomo Acerbo, 6. helmikuuta – 25. heinäkuuta 1943
- Oikeusministeri
- Alfredo Rocco (1875–1935), 9. joulukuuta 1928 – 20. heinäkuuta 1932
- Pietro De Francisci (1883–1971), 20. heinäkuuta 1932 – 24. tammikuuta 1935
- Arrigo Solmi (1873–1944), 24. tammikuuta 1935 – 12. heinäkuuta 1939
- Dino Grandi, 12. heinäkuuta 1939 – 5. helmikuuta 1943
- Alfredo De Marsico (1888–1985), 5. helmikuuta – 25. heinäkuuta 1943
- Korporaatioministeri
- Benito Mussolini, 9. joulukuuta 1928 – 12. syyskuuta 1929
- Giuseppe Bottai (1895–1959), 12. syyskuuta 1929 – 20. heinäkuuta 1932
- Benito Mussolini, 20. heinäkuuta 1932 – 11. kesäkuuta 1936
- Ferruccio Lantini (1886–1959), 11. kesäkuuta 1936 – 31. lokakuuta 1939
- Renato Ricci (1896–1956), 31. lokakuuta 1939 – 6. helmikuuta 1943
- Carlo Tiengo (1882–1945), 6. helmikuuta – 19. huhtikuuta 1943
- Tullio Cianetti (1899–1976), 19. huhtikuuta – 25. heinäkuuta 1943
- Lehdistö- ja propagandaministeri (vuodesta 1937 kulttuuriministeri)
- Galeazzo Ciano, 23. kesäkuuta 1935 – 11. kesäkuuta 1936
- Dino Alfieri (1886–1966), 11. kesäkuuta 1936 – 31. lokakuuta 1939
- Alessandro Pavolini (1903–1945), 31. lokakuuta 1939 – 6. helmikuuta 1943
- Gaetano Polverelli (1903–1945), 6. helmikuuta – 25. heinäkuuta 1943
- Opetusministeri
- Giuseppe Belluzzo (1876–1952), 9. joulukuuta 1928 – 12. syyskuuta 1929
- Balbino Giuliano (1879–1958), 12. syyskuuta 1929 – 20. heinäkuuta 1932
- Francesco Ercole (1884–1945), 20. heinäkuuta 1932 – 24. tammikuuta 1935
- Cesare Maria De Vecchi (1884–1959), 24. tammikuuta 1935 – 15. marraskuuta 1936
- Giuseppe Bottai, 15. marraskuuta 1936 – 5. helmikuuta 1943
- Giacomo Acerbo, 5. helmikuuta – 25. heinäkuuta 1943
- Maa- ja metsätalousministeri
- Giacomo Acerbo (1888–1969), 9. joulukuuta 1928 – 24. tammikuuta 1935
- Edmondo Rossoni (1884–1965), 24. tammikuuta 1935 – 31. lokakuuta 1939
- Giuseppe Tassinari (1891–1944), 31. lokakuuta 1939 – 26. joulukuuta 1941
- Carlo Pareschi (1898–1944), 26. joulukuuta 1941 – 25. heinäkuuta 1943
- Kuninkaallisen akatemian presidentti
- Tommaso Tittoni, 28. lokakuuta 1929 – 16. syyskuuta 1930
- Guglielmo Marconi (1874–1937), 19. syyskuuta 1930 – 20. heinäkuuta 1937
- Gabriele D’Annunzio (1863–1938), 12. marraskuuta 1937 – 1. maaliskuuta 1938
- Luigi Federzoni (1878–1967), 21. huhtikuuta 1938 – 25. heinäkuuta 1943
- Erikoistuomioistuimen presidentti
- Guido Cristini (1895–1979), 9. joulukuuta 1928 – 28. marraskuuta 1932
- Antonino Tringali-Casanova (1888–1943), 28. marraskuuta 1932 – 25. heinäkuuta 1943
- Fasistimiliisi mustapaitojen esikuntapäällikkö
- Guido Cristini (1895–1979), 9. joulukuuta 1928 – 1932
- Teollisuusyrittäjien, maataloustyöntekijien, teollisuuden työntekijöiden ja maanviljelijöiden korporaatioiden presidentit
- Kansallisen fasistipuolueen sihteeri
- Mussolinin valitsemat jäsenet
