Nykyään Ferapontovin luostari on aihe, joka pitää yhteiskunnan jatkuvassa keskustelussa ja pohdinnassa. Alkuperäistään nykypäivään Ferapontovin luostari on ollut tutkimuksen, ihailun ja kiistan kohteena. Sen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään on kiistaton, ja sen vaikutus politiikan, kulttuurin, teknologian ja koulutuksen aloilla on ilmeinen. Kautta historian Ferapontovin luostari on kehittynyt ja mukautunut yhteiskunnan tarpeisiin ja vaatimuksiin, ja siitä on tullut välttämätön elementti nykyaikaisessa elämässä. Tässä artikkelissa tutkimme Ferapontovin luostari:een liittyviä eri näkökulmia ja näkökulmia analysoimalla sen merkitystä, seurauksia ja tulevaisuutta.
Ferapontovin luostari (ven. Ферапонтов монастырь, Ferapontov monastyr) on nykyisin museona toimiva pohjoisvenäläinen luostari, jossa on säilynyt keskiaikaista venäläistä taidetta. Luostari sijaitsee Vologdan alueella Pohjois-Venäjällä. Se on perustettu 1398. Pääkirkko on rostovilaisten mestarien tiilistä rakentama 1490-luvulta. Sen sisäseinät ovat Venäjän tunnetuimman keskiaikaisen taidemaalarin Dionisiuksen maalaamien freskojen peitossa. 1530-luvulla Iivana Julma teki luostariin useita pyhiinvaellusmatkoja, ja antoi sille erivapauksia.
Venäjän kirkkoa uudistaa yrittänyt mutta omaan vallanhimoonsa kukistunut patriarkka Nikon eli luostarissa ankarimman lajin munkiksi pakotettuna viimeiset elinvuotensa sen jälkeen kun tsaari Aleksei Mihailovitš oli näin määrännyt – saatuaan tarpeekseen itsepäisen papin tahallisesta vaikeuksien aiheuttamisesta.
Luostari on UNESCOn maailmanperintökohde vuodesta 2000.[1]