Fernando Alonso

Fernando Alonso
Alonso vuonna 2016.
Alonso vuonna 2016.
Henkilötiedot
Koko nimi Fernando Alonso Díaz
Syntynyt29. heinäkuuta 1981
Oviedo, Espanja
Kansalaisuus  Espanja
Formula 1 -ura
Auton numero 14
Aktiivivuodet 2001, 20032018, 2021
Nykyinen talli Aston Martin (2023–)
Entiset tallit Minardi (2001)
Renault (20032006, 20082009)
McLaren (2007, 20152018)
Ferrari (20102014)
Alpine (20212022)
Kilpailuja 389 (387 starttia)
Maailman­mestaruuksia 2 (2005, 2006)
Voittoja 32
Palkintosijoja 106
Paalupaikkoja 22
Nopeimpia kierroksia 25
MM-pisteitä 2 308
Ensimmäinen kilpailu Australian GP 2001
Ensimmäinen voitto Unkarin GP 2003
Viimeisin voitto Espanjan GP 2013
Sijoitus kaudella 2023 4. (206 p.)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.fernandoalonso.com
Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Henkilötiedot
Syntynyt29. heinäkuuta 1981
Moottoriurheilija
IndyCar Series
Esikoiskausi 2017
Nykyinen talli McLaren Honda Andretti
Kilpailuja 2
Voittoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
Aiheesta muualla
www.fernandoalonso.com
Näytä Wikidatasta tulevat arvot

Fernando Alonso Díaz (s. 29. heinäkuuta 1981 Oviedo, Asturia) on espanjalainen rata-autoilija ja Formula 1 -sarjan kaksinkertainen maailmanmestari.

Alonso oli aikanaan Formula 1 -sarjassa nuorin GP-voittaja, paalupaikalle ajanut kuljettaja, maailmanmestari ja tuplamaailmanmestari. Ensimmäisellä maailmanmestaruudellaan vuonna 2005 hän nostatti formulabuumin Espanjassa, etenkin kotiseudullaan Oviedossa.

Alonso on ajanut F1-kuljettajista kautta aikain eniten kierroksia.

Alonso myös omistaa vaatemerkki Kimoan.

Uran alku

Karting-mestaruuden jälkeen Alonso siirtyi Formula Nissan -sarjaan, jossa hän voitti mestaruuden kaudella 1999.

Kaudelle 2000 Alonso siirtyi International Formula 3000 -sarjaan, jossa hän sijoittui yhteispisteissä neljänneksi.

Formula 1 -tallipäällikkö Flavio Briatore otti Alonson siipiensä suojiin ja järjesteli tälle paikan Minardin kilpakuljettajaksi kaudelle 2001.

Formula 1

Uran alku Minardilla (2001)

Alonso Minardilla kaudella 2001.

19-vuotias Alonso oli debyyttikilpailussaan kaikkien aikojen kolmanneksi nuorin Grand Prix-viikonloppuun osallistunut kuljettaja. Minardin auto oli kuitenkin hidas, eikä Alonso saavuttanut avauskaudellaan yhtäkään MM-pistettä. Kauden lopputuloksissa Alonso hävisi kokeneelle tallikaverilleen Tarso Marquesille joka sijoittui kaksi kertaa yhdeksänneksi, Alonson sijoituttua kerran kymmenenneksi.

Renault (2003–2006)

Kaudet 2002–2003: testikuljettajasta kilpailuihin

Tallipäällikkö Flavio Briatore otti Alonson johtamansa Renault-tallin testikuljettajaksi kaudeksi 2002. Kaudella 2003 Alonso nousi Renault’n kilpakuljettajaksi. Alonso ajoi F1-uransa ensimmäiset MM-pisteet Australiassa, missä hän sijoittui seitsemänneksi. Hän ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan Malesian osakilpailussa, sijoittuen kilpailussa kolmanneksi. Uran avausvoitto tuli Unkarin GP:ssä, jonka myötä Alonsosta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen espanjalainen osakilpailuvoittaja F1-sarjassa. Kauden lopputuloksissa Alonso sijoittui 55 MM-pisteellään kuudenneksi.

Kausi 2004

Kausi 2004 oli MM-sarjan neljännestä sijasta ja neljästä palkintokorokesijoituksesta huolimatta Alonson osalta hieman odotettua vaisumpi. Hän ei yltänyt Renault-autolla voittotaistoon kuin ainoastaan Ranskan GP:ssä, jossa joutui paalupaikastaan huolimatta lopulta antautumaan Michael Schumacherille 8,3 sekunnin erolla. Alonso oli pisteissä tallikaverinsa Jarno Trullin takana siinä vaiheessa kun Trulli lähti tallista, sen jälkeen tulleet kolme pistesijaa nostivat Alonson kauden kokonaissijoituksen Trullin ohi.

Kausi 2005 Alonso Britannian GP:ssä 2005.

Kaudella 2005 Alonson menestys synnytti Espanjassa todellisen formulabuumin. Alkutahdit maailmanmestaruudelle Alonso löi voittamalla kolme kauden neljästä ensimmäisestä kilpailusta. Vaikka Alonso ei sen jälkeen useinkaan yltänyt McLarenin Kimi Räikkösen vauhtiin, ajoi hän taktisesti viisaasti ja hyödynsi Räikkösen epäonnen. Alonso otti kauden aikana seitsemän voittoa ja nousi peräti 15 kertaa palkintokorokkeelle. Suoritusvarmuus takasi sen, että hänestä kruunattiin siihen asti kaikkien aikojen nuorin F1-maailmanmestari 24 vuoden ja 58 päivän ikäisenä kauden kolmanneksi viimeisessä osakilpailussa. Sen jälkeen Alonson ja Renault’n ei tarvinnut enää vältellä riskejä. Japanin Suzukassa Alonso antoi oivan näytön ohitustaidoistaan ohittamalla ulkokautta Michael Schumacherin nopeassa 130R-mutkassa.

Kausi 2006

Kaudella 2006 Alonso taisteli pääasiassa Michael Schumacheria vastaan. Yhdeksän palkintosijan putki kauden alussa siivitti Alonson vankkaan MM-johtoon, jonka Schumacher kuitenkin kuroi umpeen Ferrarin raivoisan kehitystyön johdosta. Kauden aikana Formula 1 -sarjan kattojärjestö FIA kielsi Renault’n massavaimentimet, koska ne olivat aerodynaamisesti liikkuva ratkaisu, jollaiset olivat kiellettyjä. Renault kärsi massavaimentimien kieltämisestä lähes koko loppukauden. Italian GP:ssä Alonso pudotettiin viidenneltä paikalta 10. lähtöruutuun, koska tuomaristo katsoi hänen estelleen Felipe Massaa aika-ajossa. Tuomariston päätös sai joidenkin lajin asiantuntijoiden tuomion, koska väitettiin myös, että Alonson ja Massan välimatka olisi pysynyt koko ajan usean sadan metrin mittaisena. Japani käänsi kuitenkin MM-taiston Alonson eduksi, kun johdossa ajaneen Schumacherin Ferrariin sattui moottoririkko. Alonso varmisti toisen maailmanmestaruutensa ajamalla Brasilian päätöskilpailussa toiseksi tullen kaikkien aikojen nuorimmaksi tuplamaailmanmestariksi.

McLaren (2007)

Alonso sijoittui kolmanneksi Belgian GP:ssä 2007.

Renault’n epävarmuus tulevaisuudesta sai Alonson vaihtamaan McLarenille kolmen vuoden sopimuksella. McLarenilla Alonsoa odotti suuri haaste, sillä edellisinä vuosina McLarenin suoritustaso ei ollut maineikkaan tallin edellyttämällä tasolla. Edellisellä kaudella McLarenilla ei voitettu yhtään kilpailua ja viimeisimmän maailmanmestaruuden McLarenille oli tuonut Mika Häkkinen kaudella 1999. Tallikaveriksi Alonso sai tulokaskuljettaja Lewis Hamiltonin.

Alonso palkintokorokkeella Britannian GP:ssä 2007. Hän sijoittui toiseksi.

Kaudella 2007 Alonso otti voitot Malesian, Monacon, Euroopan ja Italian osakilpailuista. Monacossa Alonso ajoi myös kauden ensimmäisen paalupaikkansa ja kilpailun nopeimman kierroksen. Monacon kilpailun jälkeen Alonso johti MM-sarjaa ja tallikaveri Lewis Hamilton oli tasapistein toisena. Unkarin GP:ssä Alonso ajoi aika-ajojen kolmannessa osiossa nopeimman ajan, mutta hänet pudotettiin tuomariston päätöksellä kuudenneksi rangaistuksena Hamiltonin viivyttämisestä varikolla. Unkarin kilpailuviikonloppu toi samalla kaikkien tietoon Alonson ja tallipäällikkö Ron Dennisin tulehtuneet välit. Kauden aikana Alonso väitti tallin suosivan brittikuljettaja Hamiltonia ja vihjaili tallin jopa sabotoineen autoaan. Alonson kautta sävytti riitojen lisäksi myös vakoiluskandaali, jonka takia talli menetti kaikki valmistajien MM-sarjan pisteensä.

Japanin GP näytti kääntävän mestaruustaistelun Hamiltonin eduksi, kun hän ajoi voittoon kaatosateen sävyttämässä kilpailussa ja Alonso joutui keskeyttämään ulosajon seurauksena. Vielä viimeisessä kilpailussa Alonsolla oli teoreettinen mahdollisuus voittaa mestaruus. Hän ajoi kolmanneksi kauden päättäneessä Brasilian GP:ssä, jossa Ferrarin Kimi Räikkönen voitti maailmanmestaruuden yhden pisteen erolla Hamiltoniin ja Alonsoon. Marraskuussa 2007 McLaren ilmoitti purkaneensa Fernando Alonson sopimuksen yhteisymmärryksessä kuljettajan kanssa. Näin ollen alun perin kolmeksi vuodeksi tehty sopimus jäi yhden kauden mittaiseksi.

Paluu Renault’lle (2008–2009)

Kausi 2008

Alonso palasi kaudeksi 2008 takaisin Renault’lle. Tallipäällikkö Flavio Briatoren odotukset olivat kovat kaudelle lähdettäessä, sillä hän uskoi Alonson palauttavan Renault’n takaisin voittojen tielle. Alonso antoi julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hänen sopimuksensa Renault’n kanssa olisi yksivuotinen, mikäli Renault ei kykenisi toimittamaan hänelle kilpailukykyistä autoa kaudeksi 2009.

Ensimmäisessä kilpailussa Alonso onnistui ajamaan neljänneksi, mutta jo seuraavissa kilpailuissa todelliset voimasuhteet alkoivat näkyä, kun Alonso onnistui nappaamaan vain kaksi pistettä. Tämän takia Alonso alkoi jo vihjailla sopimuksensa pykälästä, jonka mukaan hän olisi vapaa kärkitallien käyttöön seuraavana vuonna. Ennen kauden neljättä kilpailua Ferrarin toimitusjohtaja Stefano Domenicalli antoi kuitenkin lausunnon, ettei Alonsoa tultaisi näkemään Ferrarilla Kimi Räikkösen tallikaverina, johtuen Alonson myrskyisästä kaudesta McLarenilla, jolloin Alonso osoitti kykenemättömyytensä tiimipeliin tallin hyväksi.

Kotiradallaan Espanjan GP:ssä Alonso onnistui ensimmäisen kerran väläyttämään Renault’n potentiaalia kilpa-autona ajettuaan toiseksi aika-ajossa, vaikkakin pienellä polttoainekuormalla. Kilpailu ei kuitenkaan mennyt hyvin, kun Felipe Massa ohitti Alonson heti lähdössä ja varikkokäyntinsä jälkeen hän oli pudonnut jo monta sijaa. Alonson kilpailu päättyi moottoririkkoon.

Alonso ajaa ensimmäistä kertaa Valencian katuradan kotiyleisön edessä 2008.

Loppukaudesta Alonso onnistui voittamaan ensimmäistä kertaa järjestetyn Singaporen GP:n, joka ajettiin iltakilpailuna. Voittoa edesauttoi Alonson varikkopysähdyksen jälkeen alkanut turva-autojakso, jonka aiheutti hänen tallikaverinsa Nelson Piquet’n ajama kolari; Piquet ajoi seinään tallin käskystä. Tapauksesta nousi kohu vuotta myöhemmin ja sitä seurasi oikeudenkäynti, jossa Alonso todettiin syyttömäksi tahalliseen kolarointiin. Kilpailun tuloksia ei muutettu tapauksen johdosta. Tapaus tunnetaan F1-piireissä nimellä Renault-skandaali.

Myös seuraavaksi ajetussa Japanin GP:ssä Alonso ajoi voittoon, kun Lewis Hamilton, Felipe Massa ja Heikki Kovalainen putosivat kärjestä. Kilpailun jälkeen Jody Scheckter, vuoden 1979 maailmanmestari, ilmoitti avoimesti haluavansa korvata Ferrarin Kimi Räikkösen Alonsolla.

Kausi 2009 Fernando Alonso Belgiassa 2009.

Kauden 2009 avauskilpailussa Australian GP:ssä Alonso ajoi viidenneksi. Malesiassa sadekilpailussa Alonson sijoitus oli 11. Kiinassa hän oli yhdeksäs, Bahrainissa kahdeksas ja kotiyleisönsä edessä Espanjan GP:ssä hän oli viides. Monacon GP:ssä hän oli seitsemäs, muiden keskeytyksien auttamana. Kahdessa seuraavassa kilpailussa hän ei ollut pisteillä, mutta Saksassa hän teki hienon nousun seitsemänneksi ajaen kilpailun nopeimman kierroksen. Unkarin GP:ssä Alonso lähti paalupaikalta, mutta keskeytti renkaan irrottua. Singaporessa Alonso ajoi kauden ainoan palkintosijansa.

Ferrari (2010–2014)

Kausi 2010

Ferrari lähti kauteen yhtenä ennakkosuosikeista. Kauden ensimmäisissä aika-ajoissa Bahrainissa Alonso (3.) hävisi tallikaverilleen Massalle (2.), mutta onnistui ohittamaan tämän heti lähdön jälkeisissä mutkissa. Alonso lopulta voitti ensimmäisen Ferrari-kilpailunsa, kun paalupaikalta lähtenyt ja pitkään kärjessä ajanut Sebastian Vettel joutui hidastamaan vauhtiaan teknisten ongelmien vuoksi. Alonso on Juan Manuel Fangion, Nigel Mansellin ja Kimi Räikkösen jälkeen neljäs kuljettaja, joka on onnistunut saavuttamaan voiton heti ensimmäisessä Ferrarilla ajamassaan kilpailussa. Kausi jatkui tasaisesti, mutta Alonso ei onnistunut nousemaan mukaan voittotaisteluihin. Kiinan GP:ssä Alonso lähti kolmannesta lähtöruudusta, mutta otettuaan varaslähdön hänelle tuomittiin varikon läpiajorangaistus. Myöhemmin kilpailussa hän ohitti tallikaverinsa Massan varikkosuoralla, minkä arvioitiin vaikuttavan kuljettajien keskinäisiin väleihin. Massa kuitenkin kiisti tämän.

Alonso ajamassa Japanin GP:tä 2010.

Espanjan GP:ssä Alonso lähti neljännestä ruudusta ja nousi varikkopysähdysten aikana Red Bullin Sebastian Vettelin ohi kolmanneksi. Toisena ajaneen Lewis Hamiltonin keskeytettyä rengasrikkoon Alonso nousi toiseksi saavuttaen Ferrari-uransa toisen palkintopallisijoituksen. Saksan kilpailussa Alonso ajoi kyseenalaisen voiton, kun Felipe Massa hidasti vauhtiaan päästäen Alonson edelleen. Italian GP:ssä Alonso otti voiton, kun hän ohitti varikkokäyntien jälkeen Jenson Buttonin. Alonso voitti myös Singaporessa. Korean kilpailun voitollaan Alonso siirtyi 11 pisteen johtoon Mark Webberin ja Sebastian Vettelin keskeytettyä kilpailussa. Brasilian kilpailussa Alonso ajoi kolmanneksi.

Kauden viimeiseen kilpailuun Abu Dhabiin Alonso lähti MM-sarjan kärjessä kun maailmanmestaruudesta taisteli viimeisessä kilpailussa poikkeuksellisesti neljä kuljettajaa. Lähdössä Alonso putosi Jenson Buttonin taakse ja varikkokäynnin jälkeen Vitali Petrovin taakse. Alonso ei pystynyt ohittamaan Petrovia ja sijoittui kilpailussa seitsemänneksi. Hän hävisi maailmanmestaruuden Sebastian Vettelille neljällä pisteellä.

Kausi 2011

Kauden ensimmäisissä kilpailuissa Ferrari ei pystynyt haastamaan ylivoimaisia Red Bullin autoja ja näin kolme ensimmäistä kilpailua oli vain jäännöspisteiden keräämistä. Kauden neljännessä Turkin GP:ssä Alonso ajoi Ferrarille kauden ensimmäisen palkintokorokesijan sijoituttuaan kolmanneksi. Espanjan GP:ssä Alonso sai hyvän lähdön ja johti kilpailua ensimmäistä kertaa kauden aikana, mutta joutui lopulta antautumaan viidenneksi. Monacossa Alonso ajoi toiseksi häviten niukasti Sebastian Vettelille. Sateisessa Kanadan GP:ssä Alonson kilpailu päättyi keskeytykseen Jenson Buttonin osuttua häneen. Euroopan GP:ssä Alonso ajoi jälleen toiseksi. Britannian GP:ssä Alonso ajoi itselleen ja Ferrarille kauden ensimmäisen voiton. Voitto jäi Alonson kauden ainoaksi. Alonso sijoittui lopulta neljänneksi MM-taulukossa.

Kausi 2012 Alonso Malesian GP:n voiton jälkeen kaudella 2012.

Talvitesteissä Ferrari oli epäonnistunut pahasti autonsa kehitystyössä, joka näkyi myös kauden avauskilpailussa. Alonso jäi aika-ajoissa 12:s lähtöruutuun. Kilpailussa hän kuitenkin pystyi parantamaan asemiaan ja oli maalissa viidentenä. Kauden toisessa osakilpailussa Malesian GP:ssä Alonso starttasi ruudusta 9. Kilpailussa hän onnistui sateen ansiosta oikealla rengasvalinnalla nousemaan kilpailun kärkeen. Hänen takanaan toisena ajanut Sauberin Sergio Pérez oli selvästi Alonson Ferraria nopeampi ja oli lähellä viedä Alonsolta voiton. Alonso kuitenkin otti kilpailun voiton, vaikka auto ei ollut selvästikään joukon nopeimpia. Kiinan GP:ssä Alonso jäikin yhdeksänneksi ja Bahrainin GP:ssä seitsemänneksi. Espanjan GP:ssä Alonso yllätti ajamalla kolmanteen lähtöruutuun, mutta nousi eturiviin Lewis Hamiltonin rangaistuksen myötä. Kilpailussa Alonso ajoi toiseksi, kun Williamsilla ajanut Pastor Maldonado ajoi voittoon. Euroopan GP:ssä Alonso nousi voittoon, kun kilpailua pitkään ylivoimaisesti johtanut Sebastian Vettel keskeytti moottoririkkoon. Voitollaan Alonso nousi MM-sarjan kärkeen. Saksassa Alonso ajoi paalulle ja voitti kilpailun. Belgian GP:ssä Alonso koki kauden ensimmäisen keskeytyksensä jouduttuaan mukaan rajuun lähtökolariin. Samalla katkesi myös hänen 23 peräkkäisen pistesijan putki, eikä hän näin ollen yltänyt rikkomaan Schumacherin 24 peräkkäisen pistesijan ennätystä. Alonso keskeytti myös Japanin GP:n rengasrikon aiheuttamaan pyörähdykseen. Loppukauden Alonso ajoi tasaisia palkintosijoja sijoittuen lopulta MM-sarjan toiseksi häviten mestaruuden Sebastian Vettelille kolmella pisteellä.

Kausi 2013 Alonso Malesian GP:n harjoituksissa kaudella 2013.

Alonso aloitti kauden avauskilpailussa Australiassa kakkossijalla. Malesian GP:ssä hän joutui keskeyttämään etusiiven hajottua osuessaan Sebastian Vettelin autoon. Kiinan GP:ssä Alonso lähti kilpailuun kolmannesta ruudusta, ollen ensimmäistä kertaa nopeampi tallikaveriaan Felipe Massaa, joka oli ollut häntä nopeampi neljässä peräkkäisessä aika-ajossa. Kilpailussa Alonso ohitti paalulta lähteneen Lewis Hamiltonin ja karkasi tämän jälkeen omille teilleen ajaen kilpailun voittoon. Bahrainissa Alonson kilpailu meni pilalle avattavan takasiiven jäädessä jumiin. Hän jäi kilpailussa kahdeksanneksi. Espanjan GP:ssä Alonso lähti viidennestä ruudusta, josta hän sai hyvän lähdön nousten lähdön jälkeen kolmanneksi. Myöhemmin Alonso ohitti edellä olevat Nico Rosbergin ja Sebastian Vettelin, ajaen kilpailun voittoon.

Japanin GP:ssä Alonso teki uuden ennätyksen ohittamalla Michael Schumacherin 1 568 pisteen piste-ennätyksen. Alonso juhlisti ennätystään seuranneessa Intian GP:ssä erikoismaalatulla kypärällä, jota La Republica -lehden blogisti Marco Mensurati piti asiattomana. Schumacher ajoi suurimman osan MM-pisteistään aiemman pistelaskutavan aikana, jolloin voitosta sai 15 pistettä uutta systeemiä vähemmän. Kyseisessä kilpailussa Alonso jäi pisteiden ulkopuolelle 11:nneksi.

Alonso oli palkintokorokkeella yhdeksässä osakilpailussa, muttei kyennyt voittamaan Espanjan GP:n jälkeen. MM-pisteissä hän sijoittui toiseksi kolmannen kerran urallaan.

Kausi 2014

Kaudella 2014 Kimi Räikkönen siirtyi Alonson tallikaveriksi Felipe Massan siirryttyä Williamsille. Kauden alussa selvisi ettei Ferrari-auton nopeus riittänyt haastamaan kärkitalleja. Alonso ajoi kauden ensimmäisen palkintosijansa Kiinan GP:ssä. Unkarin GP:ssä Alonso oli ajamassa voittoon, kunnes Red Bullin Daniel Ricciardo ohitti hänet kilpailun lopussa kolme kierrosta ennen maalia. Alonso sijoittui lopulta kilpailun toiseksi. Italian kilpailussa Alonso joutui keskeyttämään moottoririkkoon. Samalla Alonson ennätyksellinen 86 kilpailun peräkkäinen putki ilman teknisestä viasta johtunutta keskeytystä katkesi. Alonso ei saavuttanut kauden aikana yhtään voittoa. Pisteissä Alonso sijoittui sarjan kuudenneksi. Kauden jälkeen ilmoitettiin Alonson lähtevän Ferrarilta McLarenille, jossa hän kilpaili edellisen kerran kaudella 2007.

Paluu McLarenille (2015–2018)

Alonso McLaren Hondan ratissa kotikilpailussaan Espanjan GP:ssä 2015. Kausi 2015

Alonso siirtyi takaisin McLarenille, joka siirtyi Hondan moottoreihin yli 20 vuoden tauon jälkeen. Alonso korvasi tallissa tanskalaisen Kevin Magnussenin, joka siirtyi takaisin tallin varakuljettajaksi. Alonson tallikaverina ajoi Jenson Button. Alonso kärsi Barcelonan talvitesteissä sattuneessa ulosajossa aivotärähdyksen, jonka seurauksena hän ei saanut lääkäreiltä lupaa osallistua kauden avauskilpailuun. Malesiassa Alonso joutui keskeyttämään. Bahrainissa Alonso ajoi 11:nneksi. Itävallan GP:ssä Alonso joutui keskeyttämään jo avauskierroksella kolariin Kimi Räikkösen kanssa. Vasta kauden yhdeksännessä kilpailussa Britanniassa Alonso saavutti kauden ensimmäisen pisteensä sijoittuen 10:nneksi. Unkarissa Alonso ajoi viidenneksi saavuttaen 10 MM-pistettä.

Alonso joutui keskeyttämään Italiassa ja Singaporessa, mutta oli yhdestoista seuraavissa kolmessa osakilpailussa, jääden sijan päähän pistesijasta. Meksikossa Alonson matka jäi kesken jo avauskierroksella tehojen hävittyä hänen autosta. Abu Dhabissa ensimmäisessä mutkassa Alonso osui yhteen Pastor Maldonadon kanssa ja sai varikonläpiajorangaistuksen. Maalissa Alonso oli 17:s.

Alonso keräsi kauden aikana 11 pistettä sijoittuen MM-sarjan 17:nneksi. Hänen kauden parhaaksi sijoitukseksi jäi Unkarin GP:n viides sija.

Kausi 2016

Alonso ajoi rajun kolarin heti ensimmäisessä osakilpailussa Melbournessa Australiassa, kun hän yritti ohittaa Haas-tallin Esteban Gutiérrezia. Alonso osui Gutiérrezin takapyörään, menettäen auton hallinnan, jonka jälkeen auto lähti lennossa pyörimään turva-alueelle ja pysähtyi vasta betonivalliin. Alonsolla oli törmäyshetkellä vauhtia 312 km/h ja kolarissa häneen kohdistui 46 G:n voima. Hän joutui sivuun seuraavasta Bahrainin osakilpailusta, koska ei läpäissyt lääkärintarkastusta ja hän joutui vielä uudelleen lääkärintarkastukseen ennen seuraavaa Kiinan GP:tä. Pistetilinsä Alonso avasi Venäjällä ajaen kuudenneksi. Monacon GP:ssä Alonso oli viides. Italiassa Alonso ajoi ensimmäisen nopeimman kierroksensa McLaren-paluunsa jälkeen. Yhdysvaltain GP:ssä Alonso ajoi jälleen viidenneksi sivuten kauden parasta sijoitustaan. Alonso saavutti kauden aikana 54 pistettä.

Kausi 2017

Kausi 2017 alkoi Alonson kannalta huonosti johtuen Hondan moottoriyksikön epäluotettavuudesta. Alonso ajoi kauden ensimmäiset pisteensä vasta Azerbaidžanissa, jossa hän oli yhdeksäs. Unkarin GP:ssä Alonso sijoittui kuudenneksi, ajaen yllättäen myös kilpailun nopeimman kierroksen. Alonso saavutti kauden aikana 17 pistettä. Kauden jälkeen Alonso solmi jatkosopimuksen McLarenin kanssa tallin päätettyä vaihtaa Hondan moottorit Renault’n moottoreihin kaudelle 2018.

Kausi 2018

Kausi lähti Alonsolla kohtuullisesti liikkeelle, kun hän onnistui saamaan pisteitä kauden viidestä ensimmäisestä kilpailusta. McLaren osoittautui tosin hitaaksi, ja F1-sarjan kesätauolla Alonso ilmoitti jättävänsä Formula 1 -sarjan kauden 2018 jälkeen. Alonso keräsi viimeisellä F1-kaudellaan 50 pistettä, parhaana tuloksenaan Australian GP:n viides sija, mutta F1-ura päättyi kuuteen peräkkäiseen pisteettömään kilpailuun. Alonso voitti tallikaverinsa Stoffel Vandoornen kaikissa kauden 21 aika-ajossa, vaikka aika-ajojen kymmenen parhaan joukkoon Alonso pääsi vain kahdesti koko kauden aikana.

Kausi 2019

Alonso toimi McLarenin lähettiläänä kaudella 2019. PR- ja markkinointitöiden lisäksi Alonso avusti tallin insinöörejä ja ajoi muun muassa rengastestejä. Tammikuussa 2020 McLaren ilmoitti, että yhteistyö Alonson kanssa Formula 1:ssä on päättynyt.

Toinen paluu Renault’lle (2021–2022)

Kausi 2021

Heinäkuussa 2020 Renault ilmoitti, että Alonso ajaa nimensä Alpine F1 Team -nimiseksi muuttuvassa tallissa kausilla 2021–2022. Kaudella 2021 Alonson tallikaverina ajoi Esteban Ocon. Kauden avauskilpailussa Bahrainissa Alonso joutui keskeyttämään tekniseen vikaan. Seuraavassa Emilia-Romagnan GP:ssä Alonso ajoi maaliin sijalla 11, mutta hän nousi Räikkösen rangaistuksen myötä viimeiselle pistesijalle kymmenenneksi. Unkarin GP:ssä Alonso ajoi neljänneksi hänen tallikaverinsa Oconin voittaessa kilpailun. Qatarin GP:ssä Alonso ajoi kolmanneksi. Palkintosija oli hänelle ensimmäinen sitten Unkarin GP:n 2014. Alonso ei kuitenkaan rikkonut Alexander Wurzin ennätystä pisin aika kahden palkintosijan välillä (2 842 päivää), vaikka Alonsolla palkintosijojen välillä oli 105 kilpailua, mikä oli uusi ennätys. Alonso keräsi kauden aikana yhteensä 81 pistettä sijoittuen sarjan kymmenenneksi.

Kausi 2022

Alonso aloitti kauden ajamalla yhdeksänneksi Bahrainin GP:ssä. Espanjan kilpailusta eteenpäin Alonso ajoi kymmenen peräkkäistä pistesijaa parhaina tuloksinaan Britannian ja Belgian GP:n viidennet sijat. Ranskan GP:ssä Alonsosta tuli eniten GP-kierroksia ajanut kuljettaja. Singaporen GP:ssä Alonso ohitti Kimi Räikkösen eniten kilpailuja ajaneena F1-kuljettajana. Yhdysvaltain GP:ssä Alonso ajoi seitsemänneksi vaikka kolaroi kilpailun aikana rajusti Lance Strollin kanssa, mutta sai kilpailun jälkeen 30 sekunnin aikarangaistuksen hänen ajettua vaurioituneella autolla kilpailun maaliin, mikä pudotti hänet pisteiden ulkopuolelle. Alonso sai myöhemmin sijoituksensa takaisin Alphinen protestin mentyä läpi. Sao Paulon GP:ssä Alonso ajoi viidenneksi. Alonso ajoi kauden aikana 81 pistettä, saman verran kuin viime kaudella sijoittuen sarjan yhdeksänneksi.

Aston Martin (2023–)

Alonso allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Aston Martin -tallin kanssa heinäkuussa 2022. Alonsosta tuli näin historian eniten F1-kausia ajanut kuljettaja hänen aloittaessa jo uransa 20:nnen F1-kautensa. Alonso ajoi kauden 2023 avauskilpailussa Bahrainissa kolmanneksi. Kauden toisessa kilpailussa Saudi-Arabiassa Alonso starttasi kilpailuun eturivistä ja johti kilpailua kolmen kierroksen ajan ja hän ajoi kilpailussa jälleen kolmanneksi ajaen uransa sadannen palkintosijan tullen historian kuudenneksi 100 palkintosijaa ajaneeksi kuljettajaksi. Kilpailun jälkeen Alonso sai 10 sekunnin aikarangaistuksen, koska hän oli ajanut autonsa lähtöruudukkoon väärin ja sai tästä 5 sekunnin aikarangaistuksen, jonka hän suoritti varikkokäyntinsä aikana, mutta tallin mekaanikko oli koskenut tunkilla Alonson autoa virheellisesti ennen ajan loppumista, minkä tuomaristo katsoi rikkeeksi. Aston Martin teki tapauksesta protestin, joka meni läpi ja Alonso sai lopulta pitää sijoituksensa Australian GP:ssä Alonso ajoi kolmantena, kunnes kilpailu keskeytettiin vain kaksi kierrosta ennen loppua Kevin Magnussenin kolarin seurauksena. Uusintalähdössä Alonso pyörähti Carlos Sainzin osuttua häneen, mutta koska kilpailu keskeytettiin jälleen kolarien seurauksena, Alonso sai lähteä uusintalähtöön kolmannelta sijalta. Alonso ajoi lopulta maaliin kolmantena ajaen kolmannen peräkkäisen palkintosijansa. Edellisen kerran Alonso oli ajanut kolme peräkkäistä palkintosijaa kaudella 2013. Miamin GP:ssä Alonso ajoi kolmanneksi ja Monacon GP:ssä toiseksi. Kanadan GP:ssä Alonso ajoi toiseksi ohittaen Kimi Räikkösen uralla ajettujen palkintosijojen määrässä. Hollannin GP:ssä Alonso sijoittui toiseksi ja ajoi myös kilpailun nopeimman kierroksen, mikä oli hänen ensimmäinen kilpailussa ajettu nopein kierros sitten Unkarin GP:n 2017. Yhdysvaltain ja Meksikon GP:ssä Alonso joutui keskeyttämään. São Paulon GP:ssä Alonso ajoi jälleen kolmanneksi. Alonso keräsi kauden aikana 206 pistettä sijoittuen sarjan neljänneksi, mikä oli hänen tilastollisesti paras sijoituksensa sitten kauden 2013.

IndyCar Series

Kausi 2017

Alonso ajoi McLaren Honda Andretti -tallin autolla Indianapolis 500 -kilpailun. Alonso johti kilpailua tietyissä vaiheissa ja hänellä oli jopa mahdollisuus ajaa kilpailun voitosta, mutta hänen kilpailunsa päättyi seitsemänneltä sijalta moottoririkkoon 21 kierrosta ennen maalia ja hänet luokiteltiin sijalle 24. Kilpailun voitti entinen Formula 1 -kuljettaja Takuma Satō Andretti Hondallaan.

Kausi 2019

Alonso koetti osallistua McLaren Chevroletilla vuoden 2019 Indianapolis 500 -kilpailuun. Vauhtia ei kuitenkaan löytynyt ja Alonso karsiutui kilpailusta ollessaan aika-ajoissa 36:sta osallistujasta 34:s. Karsiutumisen takia Alonso ei päässyt ajamaan kilpailua.

Kausi 2020

Alonso ajoi vuonna 2020 Indy 500 kilpailussa sijalle 21. Kilpailu päättyi ennenaikaisesti Spencer Pigotin rajuun kolariin kierroksella 194.

Le Mansin 24 tunnin ajot

Vuonna 2018 Alonso osallistui yhdessä Sébastien Buemin ja Kazuki Nakajiman kanssa Le Mansin 24 tunnin ajoon, jonka he voittivat Toyotan autolla.

Formula 1 -tulokset

Kaudet numeroina

Alonso voitti Singaporen GP:n 2008.
Kausi Talli Sijoitus Kilpailut Pisteet Voitot Palkinto-
pallisijat
Paalu-
paikat
Nopeimmat
kierrokset
Pistesijat
2001 Minardi-European 23. 17 0 0 0 0 0 0
2003 Renault 6. 16 55 1 4 2 1 11
2004 Renault 4. 18 59 0 4 1 0 12
2005 Renault 1. 19 (18 starttia) 133 7 15 6 2 16
2006 Renault 1. 18 134 7 14 6 5 16
2007 McLaren-Mercedes 3. 17 109 4 12 2 3 16
2008 Renault 5. 18 61 2 3 0 0 12
2009 Renault 9. 17 26 0 1 1 2 8
2010 Ferrari 2. 19 252 5 10 2 5 16
2011 Ferrari 4. 19 257 1 10 0 1 18
2012 Ferrari 2. 20 278 3 13 2 0 18
2013 Ferrari 2. 19 242 2 9 0 2 17
2014 Ferrari 6. 19 161 0 2 0 0 17
2015 McLaren-Honda 17. 18 11 0 0 0 0 2
2016 McLaren-Honda 10. 20 54 0 0 0 1 9
2017 McLaren-Honda 15. 19 (18 starttia) 17 0 0 0 1 5
2018 McLaren-Renault 11. 21 50 0 0 0 0 9
2021 Alpine-Renault 10. 22 81 0 1 0 0 15
2022 Alpine-Renault 9. 22 81 0 0 0 0 14
2023 Aston Martin Aramco-Mercedes 4. 22 206 0 8 0 1 19
Yhteensä (20 kautta) 380 (378 starttia) 2 267 32 106 22 24 250

Tulokset kilpailuittain

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 Pisteet Sijoitus
2001 Minardi AUS
12
MAL
13
BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
ESP
13
AUT
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
EUR
14
FRA
17†
GBR
16
GER
10
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
13
USA
Kesk.
JPN
11
0 23.
2003 Renault AUS
7
MAL
3
BRA
3
SMR
6
ESP
2
AUT
Kesk.
MON
5
CAN
4
EUR
4
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
4
HUN
1
ITA
8
USA
Kesk.
JPN
Kesk.
55 6.
2004 Renault AUS
3
MAL
7
BHR
6
SMR
4
ESP
4
MON
Kesk.
EUR
5
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
FRA
2
GBR
10
GER
3
HUN
3
BEL
Kesk.
ITA
Kesk.
CHN
4
JPN
5
BRA
4
59 4.
2005 Renault AUS
3
MAL
1
BHR
1
SMR
1
ESP
2
MON
4
EUR
1
CAN
Kesk.
USA
DNS
FRA
1
GBR
2
GER
1
HUN
11
TUR
2
ITA
2
BEL
2
BRA
3
JPN
3
CHN
1
133 1.
2006 Renault BHR
1
MAL
2
AUS
1
SMR
2
EUR
2
ESP
1
MON
1
GBR
1
CAN
1
USA
5
FRA
2
GER
5
HUN
Kesk.
TUR
2
ITA
Kesk.
CHN
2
JPN
1
BRA
2
134 1.
2007 McLaren AUS
2
MAL
1
BHR
5
ESP
3
MON
1
CAN
7
USA
2
FRA
7
GBR
2
EUR
1
HUN
4
TUR
3
ITA
1
BEL
3
JPN
Kesk.
CHN
2
BRA
3
109 3.
2008 Renault AUS
4
MAL
8
BHR
10
ESP
Kesk.
TUR
6
MON
10
CAN
Kesk.
FRA
8
GBR
6
GER
11
HUN
4
EUR
Kesk.
BEL
4
ITA
4
SIN
1
JPN
1
CHN
4
BRA
2
61 5.
2009 Renault AUS
5
MAL
11
CHN
9
BHR
8
ESP
5
MON
7
TUR
10
GBR
14
GER
7
HUN
Kesk.
EUR
6
BEL
Kesk.
ITA
5
SIN
3
JPN
10
BRA
Kesk.
ABU
14
26 9.
2010 Ferrari BHR
1
AUS
4
MAL
13†
CHN
4
ESP
MON
6
TUR
8
CAN
3
EUR
8
GBR
14
GER
1
HUN
2
BEL
Kesk.
ITA
1
SIN
1
JPN
3
KOR
1
BRA
3
ABU
7
252 2.
2011 Ferrari AUS
4
MAL
6
CHN
7
TUR
3
ESP
5
MON
2
CAN
Kesk.
EUR
2
GBR
1
GER
2
HUN
3
BEL
4
ITA
3
SIN
4
JPN
2
KOR
5
IND
3
ABU
2
BRA
4
257 4.
2012 Ferrari AUS
5
MAL
1
CHN
9
BHR
7
ESP
2
MON
3
CAN
5
EUR
1
GBR
2
GER
1
HUN
5
BEL
Kesk.
ITA
3
SIN
3
JPN
Kesk.
KOR
3
IND
2
ABU
2
USA
3
BRA
2
278 2.
2013 Ferrari AUS
2
MAL
Kesk.
CHN
1
BHR
8
ESP
1
MON
7
CAN
2
GBR
3
GER
4
HUN
5
BEL
2
ITA
2
SIN
2
KOR
6
JPN
4
IND
11
ABU
5
USA
5
BRA
3
242 2.
2014 Ferrari AUS
4
MAL
4
BHR
9
CHN
3
ESP
6
MON
4
CAN
6
AUT
5
GBR
6
GER
5
HUN
2
BEL
7
ITA
Kesk.
SIN
4
JPN
Kesk.
RUS
6
USA
6
BRA
6
ABU
9
161 6.
2015 McLaren AUS
Louk.
MAL
Kesk.
CHN
12
BHR
11
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
AUT
Kesk.
GBR
10
HUN
5
BEL
13
ITA
18†
SIN
Kesk.
JPN
11
RUS
11
USA
11
MEX
Kesk.
BRA
15
ABU
17
11 17.
2016 McLaren AUS
Kesk.
BHR
Louk.
CHN
12
RUS
6
ESP
Kesk.
MON
5
CAN
11
EUR
Kesk.
AUT
18†
GBR
13
HUN
7
GER
12
BEL
7
ITA
14
SIN
7
MAL
7
JPN
16
USA
5
MEX
13
BRA
10
ABU
10
54 10.
2017 McLaren AUS
Kesk.
CHN
Kesk.
BHR
14†
RUS
DNS
ESP
12
MON
WD
CAN
16†
AZE
9
AUT
Kesk.
GBR
Kesk.
HUN
6
BEL
Kesk.
ITA
17†
SIN
Kesk.
MAL
11
JPN
11
USA
Kesk.
MEX
10
BRA
8
ABU
9
17 15.
2018 McLaren AUS
5
BHR
7
CHN
7
AZE
7
ESP
8
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA
16†
AUT
8
GBR
8
GER
16†
HUN
8
BEL
Kesk.
ITA
Kesk.
SIN
7
RUS
14
JPN
14
USA
Kesk.
MEX
Kesk.
BRA
17
ABU
11
50 11.
2021 Alpine BHR
Kesk.
EMI
10
POR
8
ESP
17
MON
13
AZE
6
FRA
8
STY
9
AUT
10
GBR
7
HUN
4
BEL
11
NED
6
ITA
8
RUS
6
TUR
16
USA
Kesk.
MXC
9
SÃP
9
QAT
3
SAU
13
ABU
8
81 10.
2022 Alpine BHR
9
SAU
Kesk.
AUS
17
EMI
Kesk.
MIA
11
ESP
9
MON
7
AZE
7
CAN
9
GBR
5
AUT
10
FRA
6
HUN
8
BEL
5
NED
6
ITA
Kesk.
SIN
Kesk.
JPN
7
USA
7
MXC
19†
SÃP
5
ABU
Kesk.
81 9.
2023 Aston Martin Aramco BHR
3
SAU
3
AUS
3
AZE
46
MIA
3
EMI
C
MON
2
ESP
7
CAN
2
AUT
55
GBR
7
HUN
9
BEL
5
NED
2
ITA
9
SIN
15
JPN
8
QAT
68
USA
Kesk.
MXC
Kesk.
SÃP
3
LVG
9
ABU
7
206 4.
2024 Aston Martin Aramco BHR
9
SAU
5
AUS
8
JPN
6
CHN
7
MIA
9
EMI
19
MON
11
CAN
6
ESP
 
AUT
 
GBR
 
HUN
 
BEL
 
NED
 
ITA
 
AZE
 
SIN
 
USA
 
MXC
 
SÃP
 
LVG
 
QAT
 
ABU
 
41 9.

• Abu Dhabin GP:ssä 2014 jaettiin tuplapisteet.

Merkkipaalut

Nro Merkkipaalu Ajetut GP:t Osakilpailu
1 Ensimmäinen kilpailu 1 Australian GP 2001
2 Ensimmäiset MM-pisteet 18 Australian GP 2003
3 Ensimmäinen palkintosija 19 Malesian GP 2003
4 Ensimmäinen paalupaikka 19 Malesian GP 2003
5 Ensimmäinen voitto 30 Unkarin GP 2003
6 100 MM-pistettä 46 Unkarin GP 2004
7 10 palkintosijaa 53 Malesian GP 2005
8 200 MM-pistettä 62 Saksan GP 2005
9 20 palkintosijaa 67 Belgian GP 2005
10 1. maailmanmestaruus 70 Kiinan GP 2005
11 10 voittoa 72 Australian GP 2006
12 10 paalupaikkaa 74 Euroopan GP 2006
13 300 MM-pistettä 75 Espanjan GP 2006
14 30 palkintosijaa 76 Monacon GP 2006
15 1 hattutemppu 77 Britannian GP 2006
16 2. maailmanmestaruus 88 Brasilian GP 2006
17 400 MM-pistettä 90 Bahrainin GP 2007
18 40 palkintosijaa 91 Espanjan GP 2007
19 10 nopeinta kierrosta 93 Kanadan GP 2007
20 100 kilpailua 101 Belgian GP 2007
21 500 MM-pistettä 112 Ranskan GP 2008
22 20 voittoa 119 Singaporen GP 2008
23 50 palkintosijaa 119 Singaporen GP 2008
24 600 MM-pistettä 140 Bahrainin GP 2010
25 700 MM-pistettä 151 Unkarin GP 2010
26 20 paalupaikkaa 154 Singaporen GP 2010
27 60 palkintosijaa 154 Singaporen GP 2010
28 800 MM-pistettä 156 Korean GP 2010
29 900 MM-pistettä 166 Euroopan GP 2011
30 70 palkintosijaa 168 Saksan GP 2011
31 1 000 MM-pistettä 173 Singaporen GP 2011
32 1 100 MM-pistettä 180 Malesian GP 2012
33 1 200 MM-pistettä 186 Euroopan GP 2012
34 80 palkintosijaa 187 Britannian GP 2012
35 30 voittoa 188 Saksan GP 2012
36 1 300 MM-pistettä 195 Intian GP 2012
37 200 kilpailua 201 Kiinan GP 2013
38 1 400 MM-pistettä 201 Kiinan GP 2013
39 90 palkintosijaa 201 Kiinan GP 2013
40 20 nopeinta kierrosta 207 Saksan GP 2013
41 1 500 MM-pistettä 209 Belgian GP 2013
42 1 600 MM-pistettä 217 Brasilian GP 2013
43 1 700 MM-pistettä 227 Saksan GP 2014
44 1 800 MM-pistettä 264 Unkarin GP 2016
45 300 kilpailua 302 Itävallan GP 2018
46 1 900 MM-pistettä 316 Emilia-Romagnan GP 2021
47 2 000 MM-pistettä 346 Britannian GP 2022
48 100 palkintosijaa 360 Saudi-Arabian GP 2023
49 2 100 MM-pistettä 361 Australian GP 2023
50 2 200 MM-pistettä 369 Unkarin GP 2023
51 2 300 MM-pistettä 386 Miamin GP 2024

Saavutukset

Voitot
Nro Kilpailu Lähtöruutu
1 Unkarin GP 2003 1.
2 Malesian GP 2005 1.
3 Bahrainin GP 2005 1.
4 San Marinon GP 2005 2.
5 Euroopan GP 2005 6.
6 Ranskan GP 2005 1.
7 Saksan GP 2005 2.
8 Kiinan GP 2005 1.
9 Bahrainin GP 2006 4.
10 Australian GP 2006 3.
11 Espanjan GP 2006 1.
12 Monacon GP 2006 1.
13 Britannian GP 2006 1.
14 Kanadan GP 2006 1.
15 Japanin GP 2006 5.
16 Malesian GP 2007 2.
17 Monacon GP 2007 1.
18 Euroopan GP 2007 1.
19 Italian GP 2007 1.
20 Singaporen GP 2008 15.
21 Japanin GP 2008 4.
22 Bahrainin GP 2010 3.
23 Saksan GP 2010 2.
24 Italian GP 2010 1.
25 Singaporen GP 2010 1.
26 Korean GP 2010 3.
27 Britannian GP 2011 3.
28 Malesian GP 2012 9.
29 Euroopan GP 2012 11.
30 Saksan GP 2012 1.
31 Kiinan GP 2013 3.
32 Espanjan GP 2013 5.
Paalupaikat
Nro Kilpailu
1 Malesian GP 2003
2 Unkarin GP 2003
3 Ranskan GP 2004
4 Malesian GP 2005
5 Bahrainin GP 2005
6 Ranskan GP 2005
7 Britannian GP 2005
8 Brasilian GP 2005
9 Kiinan GP 2005
10 Euroopan GP 2006
11 Espanjan GP 2006
12 Monacon GP 2006
13 Britannian GP 2006
14 Kanadan GP 2006
15 Kiinan GP 2006
16 Monacon GP 2007
17 Italian GP 2007
18 Unkarin GP 2009
19 Italian GP 2010
20 Singaporen GP 2010
21 Britannian GP 2012
22 Saksan GP 2012
Nopeimmat kierrokset
Nro Kilpailu
1 Kanadan GP 2003
2 Australian GP 2005
3 Euroopan GP 2005
4 Malesian GP 2006
5 San Marinon GP 2006
6 Britannian GP 2006
7 Kiinan GP 2006
8 Japanin GP 2006
9 Monacon GP 2007
10 Kanadan GP 2007
11 Italian GP 2007
12 Saksan GP 2009
13 Singaporen GP 2009
14 Bahrainin GP 2010
15 Britannian GP 2010
16 Italian GP 2010
17 Singaporen GP 2010
18 Korean GP 2010
19 Britannian GP 2011
20 Saksan GP 2013
21 Abu Dhabin GP 2013
22 Italian GP 2016
23 Unkarin GP 2017
24 Hollannin GP 2023
25 Kiinan GP 2024

Voittojen määrät osakilpailuissa

Kilpailuinsinöörit

Kaudet Kilpailuinsinööri Talli
2001 Minardi
2003–2004 Yhdistynyt kuningaskunta Paul Monaghan Renault
2005–2006 Yhdistynyt kuningaskunta Rod Nelson Renault
2007 Yhdistynyt kuningaskunta Mark Slade McLaren
2008 Yhdistynyt kuningaskunta Dave Greenwood Renault
2009 Yhdistynyt kuningaskunta Simon Rennie Renault
2010–2015 Italia Andrea Stella Ferrari, McLaren
2016–2018 Yhdistynyt kuningaskunta Mark Temple McLaren

Yksityiselämä

Alonso asuu Oxfordissa Englannissa ja omistaa talon myös Genevenjärven rannalta Sveitsistä.

Alonso avioitui 17. marraskuuta 2006 El Sueño de Morfeo -yhtyeen laulajan Raquel del Rosarion kanssa Limanesissa. He erosivat joulukuussa 2011 yhteisellä päätöksellä.

Lähteet

  1. (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Fernando F-alonso.com. Arkistoitu 15.11.2011. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
  3. Charles Leclerc kertoi eriskummallisen keskeytyksensä taustat – Verstappen voittoon, Bottas jämäsijoilla ja Alonso vei Räikkösen ennätyksen Yle Urheilu. 24.7.2022. Viitattu 24.7.2022.
  4. Feitelberg, Rosemary: Formula 1 Racer Fernando Alonso Launches Kimoa, Talks Lewis Hamilton and Potentially Leaving McLaren Eye: People. 8.6.2017. WWD. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  5. a b Sports 2005 Prince of Asturia Awards 2005. The Prince of Asturias Foundation. Arkistoitu 15.11.2011. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
  6. Fernando Alonso: Racedriver biography - career and success speedsport-magazine.com. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  7. James Newbold: Formula 3000: In defence of F1's unloved feeder series autosport.com. 11.4.2021. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  8. FIA Formula 3000 Int. Championship - Season 2000: Results speedsport-magazine.com. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  9. Grande Prêmio Marlboro do Brasil 2001 - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  10. Grand Prix Air Canada 2001 - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  11. Grosser Mobil 1 Preis von Deutschland 2001 - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  12. Alonso signs as Renault test driver F1 News. 2.11.2001. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  13. Alonso takes Button's Renault seat F1 News. 20.7.2002. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  14. Alonso Delighted with First F1 Points F1 News. 9.3.2003. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  15. 2003 Foster's Australian Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  16. Alonso 'Dreaming' after Record Pole Position F1 News. 22.3.2003. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  17. 2003 Petronas Malaysian Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  18. Alonso Makes Dream Come True with Historic Win F1 News. 24.8.2003. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  19. 2003 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  20. a b 2004 Driver Standings: Fernando Alonso Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  21. Qual: Awesome Alonso F1 News. 3.7.2004. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  22. FORMULA 1 ™ Mobil 1 Grand Prix de France 2004 - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  23. 2004 Driver Standings: Jarno Trulli Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  24. 2004 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  25. Spain Goes Wild for Alonso F1 News. 25.9.2005. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  26. 2005 RACE RESULTS Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  27. 2005 Driver Standings: Fernando Alonso Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  28. Alonso Relaxed for Final Races F1 News. 6.10.2005. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  29. 2006 Driver Standings: Fernando Alonso Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  30. 2006 Driver Standings: Michael Schumacher Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  31. Noble, Jonathan: Alonso unfazed by mass damper ban F1 News. 24.8.2006. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  32. Noble, Jonathan: Symonds furious with Alonso penalty F1 News. 9.9.2006. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  33. Alonso closes on title as Schumacher blows out ESPN. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  34. Baldwin, Alan: Champion Alonso thankful to Renault F1 News. 23.10.2006. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  35. Noble, Jonathan: Alonso signs with McLaren for 2007 F1 News. 19.12.2005. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  36. Noble, Jonathan: Hamilton confirmed as Alonso's teammate F1 News. 24.11.2006. Autosport.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  37. 2007 Driver Standings: Fernando Alonso Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
  38. Dennisin ja Alonson puhevälit poikki Urheilu - F1. 19.9.2007. MTV3.fi. Viitattu 17.7.2008.
  39. Alonso haukkui McLarenin ja Dennisin Urheilu - F1. 6.10.2007. MTV3.fi. Viitattu 17.7.2008.
  40. McLaren vahvistaa Alonson lähdön Urheilu - F1. 2.11.2007. MTV3.fi. Viitattu 17.7.2008.
  41. Kimin aika-ajot kääntyivät kärkipaikasta katastrofiin Iltalehti. 21.7.2012. Alma Media Oyj. Viitattu 21.7.2012.
  42. Rämänen, Antti: Intian GP:n lehdistökatsaus: Häikäisevä Vettel, tekopyhä Alonso Urheilu - F1. 28.10.2013. MTV3.fi. Viitattu 30.10.2013.
  43. Benson, Andrew: Fernando Alonso: The Dangers of Concussion Explained Sport - Formula 1. 27.2.2015. BBC. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  44. Beer, Matt: Austrian GP crash with Kimi Raikkonen 'strange' - Fernando Alonso F1 News. 21.6.2015. Autosport.com. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
  45. Beer, Matt: Fernando Alonso criticises F1 officials after Abu Dhabi GP penalty F1 News. 29.11.2015. Autosport.com. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
  46. VIDEO: Alonso walks away from huge crash in Australia Formula1.com. 20.3.2016. Formula One World Championship Limited. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  47. Palomäki, Janne: Lääkärit eivät anna lupaa - Alonso ei aja Bahrainissa Iltalehti. 31.3.2016. Alma Media Oyj. Viitattu 1.4.2016.
  48. Monza stats - Alonso gives Honda first fastest lap for 24 years Formula1.com. 4.9.2016. Formula One World Championship Limited. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  49. Hungary stats - Raikkonen seals record-breaking eighth Budapest podium Formula 1.com. 30.7.2017. Formula One World Championship Limited. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  50. Alonso to race on with McLaren in 2018 Formula1.com. 19.10.2017. Formula One World Championship Limited. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  51. Alonso – "Slow" McLaren slipping backwards Formula1.com. 23.6.2018. Formula One World Championship Limited. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
  52. Nyt se varmistui: Kaksinkertainen maailmanmestari Fernando Alonso jättää F1-sarjan – "Aika siirtyä eteenpäin" Urheilu. 14.8.2018. Yleisradio (Yle). Viitattu 15.8.2018.
  53. 2018 F1 qualifying data racefans.net. Viitattu 22.2.2020.
  54. Fernando Alonson F1-kuvioihin muutos – mikä on liki nelikymppisen espanjalaistähden seuraava peliliike? Ilta–Sanomat. 21.1.2020. Viitattu 22.1.2020.
  55. Renault vahvisti, että Alonso palaa F1-sarjaan ja ajaa Oconin parina ensi kaudella: "Talli haluaa takaisin palkintokorokkeelle ja niin haluan minäkin" Urheilu. 8.7.2020. Yleisradio (Yle). Viitattu 8.7.2020.
  56. Vahvistus: F1-talli Renaultin nimi vaihtuu MTVuutiset.fi. 6.9.2020. Viitattu 13.12.2020.
  57. Record-breaker Alonso says he played French GP 'like a chess game' on way to P6 Formula1.com. 25.7.2022. Formula One World Championship Limited. Viitattu 26.7.2022. (englanniksi)
  58. Seymour, Mike: ‘He could perform miracles’ – Fernando Alonso’s debut F1 season remembered by those who were there, ahead of his 350th GP start Formula1.com. 2.10.2022. Formula One World Championship Limited. Viitattu 2.10.2022. (englanniksi)
  59. Fernando Alonson naisystävä lipsautti haastattelussa ”sopimussalaisuuden” www.iltalehti.fi. Viitattu 18.3.2023.
  60. Yllätyssiirto! Fernando Alonso vaihtaa tallia www.iltalehti.fi. Viitattu 1.8.2022.
  61. https://www.formula1.com/en/latest/article.breaking-alonso-loses-p3-and-100th-f1-podium-after-receiving-10s-penalty-in.4QbFJtlN8sUWqQXt4jJmmR.html
  62. https://web.archive.org/web/20230409110829/https://www.skysports.com/f1/news/12433/12847996/australian-gp-max-verstappen-holds-off-lewis-hamilton-for-victory-after-wild-finish-to-chaotic-race
  63. https://www.formula1.com/en/results.html/2023/races/1208/miami.race-result.html
  64. https://web.archive.org/web/20230605013731/https://www.autosport.com/f1/news/f1-monaco-gp-verstappen-survives-late-rain-to-win-as-alonso-gambles/10474817/
  65. https://web.archive.org/web/20230616234535/https://www.formula1.com/en/results.html/2023/races/1212/canada/race-result.html
  66. Fastest lap award of the 2023 Dutch Grand Prix goes to Fernando Alonso
  67. Kelly, Paul: Alonso takes important step in Indianapolis 500 journey as first oval test begins IndyCar News. 3.5.2017. IndyCar. Viitattu 4.5.2017. (englanniksi)
  68. Alonso’s bid for Indy 500 glory ends in retirement Formula1.com. 28.5.2017. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  69. Sato wins Indy 500, late failure for Alonso IndyCar News. 28.5.2017. Autosport.com. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  70. Alonso fails to qualify for Indy 500, after last-gasp Kaiser run motorsport.com. Arkistoitu 4.11.2020. Viitattu 22.2.2020. (englanniksi)
  71. Race Results - Indianapolis 500 - 2020 Indianapolis 500 Historical Stats. Indiapolis Motor Speedway. Arkistoitu 10.3.2024. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
  72. Nichol, Jake: Sato takes second Indy 500 victory under caution for Pigot accident IndyCar News. 23.8.2020. Autosport.com. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
  73. Reynolds, Jonny: ALONSO’S LE MANS DREAM – What are his chances? Who could he emulate? Formula1.com. 15.6.2018. Formula One World Championship Limited. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  74. Alonso wins Le Mans to edge closer to Triple Crown Formula1.com. 17.6.2018. Formula One World Championship Limited. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  75. Straw, Edd: Analysis: The Historical Impact of F1's New Double Points Rule F1 News. 10.12.2013. Autosport.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  76. Elizalde, Pablo & Lostia, Michele: Alonso's Ferrari race engineer says Spaniard stands among best in F1 history F1 News. 25.7.2012. Autosport.com. Viitattu 8.11.2020. (englanniksi)
  77. Fernando Alonso meni sittenkin naimisiin marraskuussa Urheilu - F1. 23.2.2007. MTV3.fi. Viitattu 17.7.2008.
  78. Alonso and Pop Star Wife Divorce F1 News. 20.12.2011. GPUpdate.net. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Marc Gené
Euro Open MoviStar by Nissan -mestari
1999
Seuraaja:
Antonio García
Yhdistynyt kuningaskunta Aston Martin Aramco F1 Team

Tallipäällikkö:
Luxemburg Mike Krack

Kilpakuljettajat:
14. Espanja Fernando Alonso · 18. Kanada Lance Stroll

Testikuljettajat:
34. Brasilia Felipe Drugovich · Belgia Stoffel Vandoorne

Formula 1 -autot:
DBR4 · DBR5 · AMR21 · AMR22 · AMR23 · AMR24

Kauden 2024 Formula 1 -tallit ja -kuljettajat
Red Bull Racing Mercedes Ferrari McLaren Aston Martin Aramco
1. Max Verstappen
11. Sergio Pérez
 
44. Lewis Hamilton
63. George Russell
 
16. Charles Leclerc
55. Carlos Sainz
38. Oliver Bearman
4. Lando Norris
81. Oscar Piastri
 
14. Fernando Alonso
18. Lance Stroll
 
Alpine Williams RB Kick Sauber Haas
10. Pierre Gasly
31. Esteban Ocon
2. Logan Sargeant
23. Alexander Albon
3. Daniel Ricciardo
22. Yūki Tsunoda
24. Zhou Guanyu
77. Valtteri Bottas
20. Kevin Magnussen
27. Nico Hülkenberg
Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku:

1950Italia G. Farina
1951Argentiina J. M. Fangio
1952Italia A. Ascari
1953Italia A. Ascari
1954Argentiina J. M. Fangio
1955Argentiina J. M. Fangio
1956Argentiina J. M. Fangio
1957Argentiina J. M. Fangio
1958Yhdistynyt kuningaskunta M. Hawthorn
1959Australia J. Brabham

2000-luku:

2000Saksa M. Schumacher
2001Saksa M. Schumacher
2002Saksa M. Schumacher
2003Saksa M. Schumacher
2004Saksa M. Schumacher
2005Espanja F. Alonso
2006Espanja F. Alonso
2007Suomi K. Räikkönen
2008Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2009Yhdistynyt kuningaskunta J. Button

1960-luku:

1960Australia J. Brabham
1961Yhdysvallat P. Hill
1962Yhdistynyt kuningaskunta G. Hill
1963Yhdistynyt kuningaskunta J. Clark
1964Yhdistynyt kuningaskunta J. Surtees
1965Yhdistynyt kuningaskunta J. Clark
1966Australia J. Brabham
1967Uusi-Seelanti D. Hulme
1968Yhdistynyt kuningaskunta G. Hill
1969Yhdistynyt kuningaskunta J. Stewart

2010-luku:

2010Saksa S. Vettel
2011Saksa S. Vettel
2012Saksa S. Vettel
2013Saksa S. Vettel
2014Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2015Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2016Saksa N. Rosberg
2017Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2018Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2019Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton

1970-luku:

1970Itävalta J. Rindt
1971Yhdistynyt kuningaskunta J. Stewart
1972Brasilia E. Fittipaldi
1973Yhdistynyt kuningaskunta J. Stewart
1974Brasilia E. Fittipaldi
1975Itävalta N. Lauda
1976Yhdistynyt kuningaskunta J. Hunt
1977Itävalta N. Lauda
1978Yhdysvallat M. Andretti
1979Etelä-Afrikka J. Scheckter

2020-luku:

2020Yhdistynyt kuningaskunta L. Hamilton
2021Alankomaat M. Verstappen
2022Alankomaat M. Verstappen
2023Alankomaat M. Verstappen

1980-luku:

1980Australia A. Jones
1981Brasilia N. Piquet
1982Suomi K. Rosberg
1983Brasilia N. Piquet
1984Itävalta N. Lauda
1985Ranska A. Prost
1986Ranska A. Prost
1987Brasilia N. Piquet
1988Brasilia A. Senna
1989Ranska A. Prost

1990-luku:

1990Brasilia A. Senna
1991Brasilia A. Senna
1992Yhdistynyt kuningaskunta N. Mansell
1993Ranska A. Prost
1994Saksa M. Schumacher
1995Saksa M. Schumacher
1996Yhdistynyt kuningaskunta D. Hill
1997Kanada J. Villeneuve
1998Suomi M. Häkkinen
1999Suomi M. Häkkinen