Fetiaali

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Fetiaali:n kiehtovaan maailmaan. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan asti Fetiaali on ollut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Vuosien varrella Fetiaali on kehittynyt ja sopeutunut sosiaalisiin, teknologisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Tässä artikkelissa tutkimme Fetiaali:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, ammatillisella tai globaalilla tasolla, Fetiaali on jättänyt jälkensä maailmaamme monin tavoin, ja hänen tärkeydensä ja ulottuvuutensa ymmärtäminen on välttämätöntä. Liity kanssamme tälle Fetiaali:n löytö- ja pohdiskelumatkalle.

Fetiaalit (lat. fetiales) oli muinaisroomalainen pappiskollegio, jonka tehtävänä oli huolehtia valtioiden väliseen kanssakäymiseen liittyvistä uskonnollisista menoista. Monimutkaisia uskonnollisia toimituksia tarvittiin, kun Rooman valtio julisti sodan, solmi rauhan tai vahvisti sopimuksen. Alkuaan tähän ryhmään kuului 20 jäsentä, jotka oli valittu eliniäksi tehtävään ylhäisten perheiden joukosta.[1][2]

Sopimusten vahvistamiseen liittyvässä rituaalissa fetiaalien oli tapana liikkua pareittain niin, että verbenarius kulki kantaen mukanaan kotikaupungin symbolina toimivaa mätästä, joka oli otettu Rooman Capitoliumilta. Parin toinen osapuoli, pater patratus, luki sopimuskaavan. Kun sopimus oli solmittu, uhrattiin porsas piikiviveitsellä.[1]

Sodanjulistukseen liittyvissä menoissa fetiaalit siirtyivät vihollisen alueelle tekemään selkoa tilanteesta ja vakuuttamaan näkökantansa oikeutusta. Jos vihollinen ei suostunut sopimaan asiaa ja Rooman kansankokous katsoi sodan tarpeelliseksi, fetiaalien tehtävänä oli heittää vertauskuvallinen keihäs vihollisen maaperään sodan alkamisen merkiksi. Myöhemmin sodanjulistusmenoista tuli vielä symbolisempi tapahtuma, kun Rooman kaupungin läheltä valittiin alue, joka edusti vihollisen maaperää, jonne keihäs tuli heittää. Sodanjulistusmenot olivat roomalaisille tärkeitä, sillä sodan syyn tuli olla heidän mielestään oikeutettu, jotta sotaa voitiin kutsua oikeudenmukaiseksi sodaksi (bellum iustum).[1]

Fetiaaleja vastaavat virkamiehet olivat yleisiä muinaisen Italian alueella ja heidän toiminnastaan on todisteita niinkin myöhään kuin 300-luvulla jälkeen ajanlaskun alun.[2]

Lähteet

  1. a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja, s. 170–171. (3. painos) Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-12387-3
  2. a b Uusi tietosanakirja. (Osa 5, palsta 927, hakusana fetiaalit) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1961.