Flora Gomes

Flora Gomes on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja kiistaa vuosien varrella. Siitä on käyty keskustelua, tutkimusta ja keskustelua eri aloilla politiikasta tieteeseen. Sen relevanssi ja merkitys tekevät siitä yleisesti kiinnostavan aiheen, koska se vaikuttaa suoraan tai välillisesti yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Flora Gomes:een, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä aiheesta.

Flora Gomes
Henkilötiedot
Syntynyt31. joulukuuta 1949
Cadique, Guinea-Bissau
Ammatti elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Mortu Negra (1987)
Udju Azul di Yonta (1992)
Nha Fala (2002)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Flora Gomes (syntyjään Florentino Gomes, s. 31. joulukuuta 1949 Cadique, Guinea-Bissau) on guinealainen elokuvaohjaaja, joka luetaan portugalinkielisen Afrikan merkittävimpiin elokuvaohjaajiin.[1][2][3]

Gomes muutti Kuubaan vuonna 1972, ja opiskeli Havannassa Kuuban taide- ja elokuvainstituutissa kuubalaisen elokuvaohjaajan Santiago Alvarezin johdolla. Siellä hän sai vaikutteita Ousmane Sembènen elokuvista.[1][2][4] Hän palasi kotimaahansa kuvaamaan Portugalista siirtomaavallasta vapautuneen Guinea-Bissaun itsenäistymisjuhlaseremoniaa (24. syyskuuta 1974). Hän jatkoi elokuvaopintojaan ohjaaja, elokuvahistorioitsija Paulin Soumanou Vieyran (Afrique sur Seine) johdolla Senegalissa. Osin hänen vaikutuksestaan Gomes työskenteli uutistoimittajana useiden vuosien ajan.[1][2]

Gomesin tunnetuimpiin ohjauksiinsa luetaan elokuvat Mortu Nega (1988), Udju Azul di Yonta (Yontan siniset silmät, 1992) ja Nha Fala (2002). Useat hänen elokuvistaan ovat saaneet tunnustusta afrikkalaisilla tai eurooppalaisilla elokuvajuhlilla. Mortu Nega oli ensimmäinen täyspitkä guinealainen fiktioelokuva, ja saavutti suuren suosion ja toi ohjaajan laajempaan tietoisuuteen myös ulkomailla. Yontan siniset silmät esitettiin Cannesin elokuvajuhlien virallisessa Un certain regard -sarjassa (1992) ja myös Suomen TV1:ssä (1995).

Gomesille on myönnetty ranskalaisen Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnan (suom. Taiteen ja kirjallisuuden ritarikunta) ritarin arvo.

Filmografiaa

Huomaa, että lähteistä riippuen saatetaan mainita erilaisia elokuvien julkaisuvuosia (eri kielialueilla eri julkaisuvuodet).

  • O Regresso de Cabral (lyhyt dokumentti, 1976)
  • Mortu Nega (engl. Those Whom Death Refused, fiktio; 1987)
  • Udju Azul di Yonta (suom. Yontan siniset silmät, engl. The Blue Eyes of Yonta; fiktio, 1992)
  • Le Masque (lyhyt dokumentti, 1993)
  • Po di Sangui (fiktio, 1996)
  • Nha Fala (engl. My Voice, My Voice; 2002)
  • As Duas Faces da Guerra (2007)
  • L’Afrique vue par… – A pegadas de todos os tempos; 2009)
  • La République des enfants (2010)

Lähteet

  1. ↑ a b c N. Frank Ukadike ja Teshome H. Gabriel, Questioning African Cinema: Conversations with Filmmakers, University of Minnesota Press, (ISBN 0-8166-4005-X, viitattu 19. maaliskuuta 2019), s. 101-108, Flora Gomes View and modify data on Wikidata
  2. ↑ a b c Arkistoitu kopio African Film Festival New York, africanfilmny.org. Arkistoitu 19.4.2019. Viitattu 19.4.2019. (englanniksi)
  3. ↑ A. J. Samuels: Flora Gomes: Post-Colonial Cinema in Guinea-Bissau theculturetrip.com. 30.12.2016. Viitattu 19.4.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Flora Gomes, Guinée-Bissau africultures.com. Viitattu 19.4.2019. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Flora Gomes