Fokker D.VII

Maailma on täynnä mysteereitä ja ihmeitä, ja Fokker D.VII on täydellinen esimerkki siitä. Fokker D.VII on muinaisista ajoista lähtien vanginnut ihmiskunnan huomion ja mielikuvituksen, synnyttänyt keskusteluja, teorioita ja loputonta tutkimusta. Tässä artikkelissa tutkimme Fokker D.VII:n eri puolia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Liity kanssamme tälle kiehtovalle matkalle, kun selvitämme Fokker D.VII:tä ympäröiviä salaisuuksia ja uteliauksia ja selvitämme, miksi se on edelleen yleismaailmallinen kiinnostava aihe.

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Fokker D.VII
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Saksa
Valmistaja Fokker
Albatros
Suunnittelija Reinhold Platz
Ensilento 1918

Fokker D.VII oli ensimmäisen maailmansodan lopun hävittäjälentokone, jonka pääsuunnittelijana oli Rheinhold Platz. Sitä valmistettiin vähän ennen ensimmäisen maailmansodan loppua Fokkerin ja Albatrosin tehtaalla Saksassa

Taustaa

Tammikuussa 1918 Fokkerin prototyyppi V.11 voitti Berliinin Johannisthalissa järjestetyn hävittäjävertailun testaajanaan muun muassa hävittäjälentäjä Manfred von Richthofen. Koelentojen perusteella prototyypin runkoa jatkettiin ja sivuvakain muutettiin toisentyyppiseksi. Koneen sarjatuotanto aloitettiin keväällä 1918 sekä Fokkerin että sen kilpailijayhtiö Albatros Flugzeugwerken tehtailla.

Koneessa yhdistyivät kestävyys ja suorituskyky, joka oli varsinkin korkealla lennettäessä erinomainen. Sodan päätyttyä liittoutuneet vaativat kaikkien D.VII-koneiden luovuttamista. Anthony Fokker onnistui kuitenkin siirtämään useita koneita Hollantiin, jossa Fokkerin lentokoneet saivat uuden tulevaisuuden.

Rakenne

D.VII:n perusrakenne oli aikaansa edellä: koneessa oli teräsputkirunko, vanerisiivet mäntyisillä siipisaloilla ja kangasverhous. Ilmanvastusta lisääviä pingotusjänteitä oli itsekantavan rakenteen ansiosta vain pyrstössä ja laskutelineissä.

Moottoreina käytettiin alkusarjassa Mercedes D.III -moottoreita, joiden tehoksi on ilmoitettu eri lähteissä 160 tai 180 hv. Sarjavalmistuksen keskivaiheilta käytettiin BMW D.IIIa- tai Mercedes D.IIIaü -moottoreita, joista BMW-moottorin teho oli jopa 185 hv.

Käyttö

Saksalaiset käyttivät konetta ensimmäisen maailmansodan lopputaisteluissa. Myöhemmin sodan loputtua ja liittoutuneiden saatua koneita käyttäjämaita olivat myös Belgia, Hollanti, Puola, Romania, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Tšekkoslovakia, Unkari, Venäjä ja Yhdysvallat, jossa koneita oli käytössä 142 kappaletta.

Kone oli rakenteellisesti erittäin kestävä. Siinä oli kuitenkin joitain ongelmia muun muassa polttoainesäiliöissä. Moottorin ja aseistuksen kanssa oli lämpöongelmia. Kone oli kuitenkin lentäjien mielestä helppo ohjattava.

Sodan lopussa Saksalla oli 775 D.VII-konetta. Ne saavuttivat 565 ilmavoittoa. Ernst Udet saavutti konetyypillä 42 voittoa ja hänet palkittiin Pour le Merite-ristillä. Myös Hermann Göring lensi konetyypillä.

Käyttö Suomessa

Suomen ilmavoimat oli neuvotellut 20–30 saksalaisen sotilaskoneen hankinnasta vuonna 1918. Koneet jäivät kuitenkin saapumatta Saksan antauduttua. Vuonna 1919 suomalaisten onnistui kuitenkin hankkia kolme konetta ilman liittoutuneiden välikäsiä, vaikka liittoutuneet tekivät kaikkensa myydäkseen huomattavasti kalliimmalla omia lentokoneitaan, kuten Spad S.XIII ja Martinsyde F.4 Buzzard. Suomi ostikin liittoutuneilta muun muassa Breguet 14-, Georges Levy G.L. 40- ja Caudron G.3 -lentokoneita.

Kolme Fokker D.VII -konetta saapui yhdessä kahden Albatros C.III -koneen kanssa Uttiin loppukesästä 1919. D.VII-koneet olivat Ostdeutsche Albatros Werke GmbH:n (O.A.W.) valmistamasta erästä 8300/18–8469/18. Koneiden tunnukset olivat aluksi 1C.350–1C.352, joiden tilalle muunnettiin myöhemmin 1C.355–357.

Suomen ilmavoimien Fokker D.VII-lentokoneet
Valmistenumero 1. rekisteri 2. rekisteri Poisto
8515/18 1C.351 1C.356 Sakkasi lentoonlähdön jälkeen 11.1.1920
8532/18 1C.350 1C.355 Pakkolasku jäi vajaaksi 6.2.1920
8545/18 1C.352 1C.357, 1D.357 Syöksyi maahan sumussa Porvoon lähellä 30.1.1924

Tekniset tiedot

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&07.&&&&007,0 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&07.0200007,02 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.07500002,75 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&020.080000020,8 m²
  • Tyhjäpaino: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”.670–700 kg
  • Lentopaino: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”~”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”~”.~900 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Mercedes D.III -kuusisylinterinen rivimoottori; &&&&&&&&&&&&0134.&&&&00134 kW (&&&&&&&&&&&&0180.&&&&00180 hv)
  • Potkuri: kaksilapainen Axial Edultz, halkaisija &&&&&&&&&&&&&&02.07500002,75 m

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0190.&&&&00190 km/h
  • Lentoaika: 1 h 30 min
  • Lakikorkeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”~”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”~”.~6 000 m
  • Nousuaika: ~4 min 1 000 metriin

Aseistus

Lähteet

  • Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska, Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918-1939, Tietoteos, 1976.
  • Timo Heinonen, Thulinista Hornetiin, Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 3, Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • Kyösti Partonen, Fokker D.VII - Hyvä hävittäjä, vanha vokkeri, Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 2/1996, ISSN 1237-2315.