Franz Ernst Neumann

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Franz Ernst Neumann, joka on viime aikoina noussut ajankohtaiseksi, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Franz Ernst Neumann on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt keskustelua sen vaikutuksista. Tämän analyysin aikana tarkastellaan Franz Ernst Neumann:n eri näkökulmia sekä sen mahdollisia lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kokonaisvaltaisen näkemyksen Franz Ernst Neumann:stä ja sen vaikutuksesta eri alueilla, jotta lukijalle saataisiin kattavampi käsitys tästä aiheesta.

Franz Ernst Neumann
Henkilötiedot
Syntynyt11. syyskuuta 1798
Joachimsthal, Brandenburg
Kuollut23. toukokuuta 1895 (96 vuotta)
Königsberg
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Christian Samuel Weiss
Oppilaat Leonhard Sohncke
Tutkimusalue Teoreettinen fysiikka

Franz Ernst Neumann (11. syyskuuta 1798 Joachimsthal, Brandenburg – 23. toukokuuta 1895 Königsberg) oli saksalainen matemaatikko, fyysikko ja mineralogi.[1]

Elämä ja ura

Vuonna 1815 hän keskeytti opintonsa Berliinissä osallistuakseen vapaaehtoisena Napoleonin vastaiseen sotaretkeen ja haavoittui Lignyn taistelussa. Sen jälkeen hän pääsi Berliinin yliopistoon teologian opiskelijaksi, mutta suuntautui pian luonnontieteiden pariin. Neumannin varhaiset työt kiteiden parissa toivat hänelle mainetta, minkä ansiosta hänet nimitettiin Königsbergin yliopistoon dosentiksi. Hänestä tuli siellä vuonna 1829 mineralogian ja fysiikan professori. Vuonna 1831 hän muotoili molekyylilämmön lain (Neumannin laki) laajentamalla alkuaineiden lämpöä koskevaa lakia toteamalla, että yhdisteen molekyylilämpö on sen yhdysosien atomilämpöjen summa. Neumann julkaisi teoriansa sähkömagneettisesta induktiosta kahdessa artikkelissa (1845, 1847). Hän antoi niissä merkittävän panoksen sähködynamiikan matemaattiseen teoriaan ja vahvisti artikkeleissa matemaattisesti sähkövirtojen induktiolakeja. Hän osallistui myös matematiikan ja optiikan tutkimukseen, etenkin sovellettuna kaksoistaittumiseen, kristallografiaan ja sähkömagnetismiin.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Franz Ernst Neumann Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 8.10.2022.

Aiheesta muualla