François Leclerc du Tremblay

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa François Leclerc du Tremblay:n kiehtovaan maailmaan. François Leclerc du Tremblay on herättänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa sen alkuperästä nykypäivän merkitykseen. Tutkimme sen kohokohtia, kiistanalaisia ​​​​vaikutuksia ja sitä, miten se on kehittynyt ajan myötä. François Leclerc du Tremblay on laaja ja monipuolinen aihe, joten tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia ja keskeisiä näkökohtia tarjotaksemme täydellisen ja rikastuttavan vision. François Leclerc du Tremblay on epäilemättä jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan ​​sen vaikutuksiin eri aloilla, ja tämä artikkeli pyrkii paljastamaan kaikki sen mysteerit ja antamaan meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin sen merkitystä.

François Leclerc du Tremblay, piirros.
Tremblay ja Richelieu, Charles Édouard Delortin historiamaalaus 1800-luvulta.

François Leclerc du Tremblay eli isä Joseph (ransk. père Joseph; 4. marraskuuta 1577 Pariisi – 18. joulukuuta 1638 Rueil) oli ranskalainen munkki, uskonnollinen mystikko ja poliittinen vaikuttaja. Hän oli kardinaali Richelieun vaikutusvaltainen neuvonantaja, joka tunnettiin nimellä l’éminence grise.[1] Tästä on syntynyt käsite harmaa eminenssi, joka tarkoittaa kulissien takaista vaikuttajaa.[2]

Tremblayn isä oli oikeuslaitoksen virkamies ja äiti aatelisnainen.[3] Nuorena Tremblay opiskeli Pariisin yliopistossa, matkusteli eri puolilla Ranskaa, Italiaa ja Saksaa sekä palveli lyhyen aikaa armeijassa.[3][4] Hän liittyi kapusiinimunkkeihin vuonna 1599 Orléansissa,[3] ja omistautui sen jälkeen rukoilulle, saarnaamiselle ja käännytystyölle.[1] Tremblay sai vihkimyksensä vuonna 1604, ja hän toimi sen jälkeen muun muassa filosofian professorina.[3] Vuonna 1613 hänestä tuli kapusiiniveljestön Tourainen kirkkoprovinssia johtanut provinsiaali.[4][3] Hän pyrki puhdistamaan läntisen ja eteläisen Ranskan protestanttisuudesta.[4] Tremblayn johdolla perustettiin vuonna 1617 Notre-Dame du Calvaire -niminen benediktiininunnien kongregaatio, jolla oli luostareita usealla paikkakunnalla. Hän kirjoitti uskonnollisia teoksia, joista tärkeimmät ovat Exercice des bienheureux practicables en terre par les âmes dévotes (1610) ja Introduction à la vie spirituelle (1626).[3]

Tremblay tutustui tuolloin Luçonin piispana toimineeseen Richelieuhun ollessaan järjestämässä Fontevraudin luostarin asioita. Vuonna 1611 Richelieu teki hänestä sihteerinsä.[1] Kun Richelieusta vuonna 1624 tuli Ranskan johtava ministeri, myös Tremblay sai kutsun hoviin.[4] Tremblaysta tuli Richelieun oikea käsi varsinkin Ranskan ulkopolitiikkaa koskeneissa asioissa, ja hänen valtansa vastasi käytännössä ulkoministeriä, vaikka hänellä ei ollutkaan mitään muodollista asemaa maan hallituksessa.[1][4] Myöhemmin hänen vaikutusvaltaansa Richelieuhun on myös liioiteltu.[4]

Richelieu ja Tremblay yhdistivät voimansa ajaessaan Ranskan osallistumista kolmikymmenvuotiseen sotaan. Richelieuta kiinnosti ensisijaisesti Ranskan vallan kasvattaminen Euroopassa, Tremblayta taas uskonsota protestanttisia maita vastaan.[1] Tremblay hoiti monia tärkeitä neuvotteluita Richelieun edustajana ja johti tämän diplomaattisia operaatioita, merkittävimpänä niistä vuoden 1630 Regensburgin valtiopäivien ohjailu.[4] Tremblayn ansiosta keisari Ferdinand II ei saanut valtiopäiviä valitsemaan poikaansa seuraajakseen.[3] Yhdessä Nevelin herttuan kanssa Tremblay yritti myös huonolla menestyksellä saada aikaiseksi uuden ristiretken turkkilaisia vastaan.[4] Kuollessaan vuonna 1638 Tremblay oli kansan parissa hyvin epäsuosittu sotakiihkoilunsa vuoksi.[1]

Tremblay tunnettiin ”harmaana eminenssinä”, kun taas Richelieusta käytettiin nimitystä ”punainen eminenssi”.[1] Ylhäisyyttä tarkoittava sana ”eminenssi” oli kardinaalien arvonimi.[2] Värit viittasivat Tremblayn harmaaseen munkinkaapuun ja Richelieun punaiseen kardinaalinviittaan.[5][6]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Father Joseph (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 5.7.2014.
  2. ↑ a b Kaarina Turtia: Sivistyssanat, s. 240. Otava, Helsinki 2001.
  3. ↑ a b c d e f g Le Clerc Du Tremblay, François (englanniksi) New Catholic Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 7.7.2021.
  4. ↑ a b c d e f g h Nordisk familjebok (1919), s. 660–661 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.7.2014.
  5. ↑ éminence grise (englanniksi) Merriam-Webster. Viitattu 7.7.2021.
  6. ↑ Guy Keleny: Errors & Omissions: The spirit of a long-dead friar is unwittingly kept alive (englanniksi) The Independent 12.12.2009. Viitattu 7.7.2021.

Aiheesta muualla