Nykymaailmassa Friisi (arkkitehtuuri):stä on tullut erittäin tärkeä ja kiistanalainen aihe. Friisi (arkkitehtuuri) on jo vuosikymmenten ajan vanginnut niin asiantuntijoiden kuin aloittelijoiden huomionkin aiheuttaen kiihkeitä keskusteluja ja intohimoisia reaktioita. Friisi (arkkitehtuuri):n vaikutus on kiistaton, ja se vaikuttaa niinkin monimuotoisiin näkökohtiin kuin talous, politiikka, tiede ja kulttuuri. Riippumatta siitä, mistä näkökulmasta sitä lähestytään, Friisi (arkkitehtuuri):stä on tullut kaikkialla läsnä oleva ilmiö, joka vaatii huolellista analysointia. Tässä artikkelissa tutkimme Friisi (arkkitehtuuri):een liittyviä eri näkökohtia ja pyrimme valaisemaan sen vaikutuksia ja haasteita.
Friisi (m.kreik. ζῳοφόρος, zōoforos, lat. zophorus)[1] on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa ja yleisesti klassista arkkitehtuuria edustavissa rakennuksissa entablementin eli palkiston keskimmäinen osa, joka on usein koristeltu reliefein. Friisin alapuolella sijaitsee arkkitraavi ja yläpuolella korniisi.[2][3]
Jokaisessa pylväsjärjestelmässä oli omanlaisensa friisi. Doorilaisessa pylväsjärjestelmässä friisissä vuorottelivat metoopit ja triglyfit, kun taas joonialaisessa ja korinttilaisessa pylväsjärjestelmässä friisi muodosti reliefein koristellun jatkuvan nauhan.[2][3] Rakennuksen sisällä friisit ovat seinämaalauksia tai ornamentteja, usein pitkänomaisia.[4] Nimitykset zōoforos ja zophorus, ’eläimiä kantava’, viittaavat erityisesti joonialaiseen ja korinttilaiseen friisiin.[5]