Tässä artikkelissa ehdotamme, että Frjazino-ongelmaa käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Tämä aihe on erittäin tärkeä nykyään ja on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla. Seuraavilla riveillä tutkimme tärkeimpiä Frjazino:een liittyviä näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta, sen seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja sen ratkaisemiseksi. Kattavalla lähestymistavalla tavoitteemme on tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen yleiskatsaus, jonka avulla lukijamme ymmärtävät täysin tämän aiheen ja muodostavat siitä tietoisen mielipiteen.
Frjazino Фрязино |
|
---|---|
![]() |
|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() Moskovan alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
![]() ![]() Frjazino |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Subjekti | Moskovan alue |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 9 km² |
Korkeus | 165 m |
Väkiluku (2010) | 53 212 |
– Väestötiheys | 5 912 as./km² |
Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Frjazino (ven. Фря́зино) on kaupunki Moskovan alueella Venäjällä. Se sijaitsee Kljazman sivujokeen Vorjaan laskevan Ljubosejevka-joen rannalla 42 kilometriä Moskovasta koilliseen. Kaupungissa on Moninon rautatieltä Bolševon asemalla haarautuvan sivuradan pääteasema. Asukkaita on 52 300 henkeä (vuonna 2005).
Kaupungin paikalla sijainneet Grebnevon, Frjazinovkan ja Tšižovon kylät tunnetaan vuosista 1584–1586 lähtien. 1700-luvun lopulla seudulle syntyi pienimuotoista silkkikankaiden tuotantoa. 1800-luvun puolivälistä lähtien perustettiin kutomotehtaita. Vuonna 1934 rakennettiin konepaja. Vuonna 1938 Frjazino sai taajaman statuksen ja vuonna 1951 siitä tuli kaupunki.[1]
Frjazino on naukograd eli tiedekaupunki.[2] Neuvostoaikana kaupungin suurimpia työnantajia olivat radioelektroniikan tutkimuslaitokset, joiden toiminta perustui sotateollisuuden tilauksiin. Nykyään kaupungissa tuotetaan lääketieteen instrumentteja, elektroniikkaa ja elintarvikkeita. Suuri osa asukkaista käy työssä Moskovassa.
Kaupungin laidalla Ljubosejevka-joen rannalla sijaitsee 1780–1790-luvuilla syntynyt Grebnjovon klassistinen kartanokokonaisuus puistoalueineen, johon kuuluvat myös Jumalanäidin (1786–1791) ja Pyhän Nikolaoksen (1817–1823) kirkot.[1]
Hallinnollinen keskus: Moskova (erillinen hallintoalue) Aprelevka | Balašiha | Bronnitsy | Dedovsk | Dmitrov | Dolgoprudnyi | Domodedovo | Drezna | Dubna | Dzeržinski | Elektrogorsk | Elektrostal | Elektrougli | Frjazino | Golitsyno | Himki | Hotkovo | Istra | Ivantejevka | Jahroma | Jegorjevsk | Jubileinyi | Kašira | Klimovsk | Klin | Kolomna | Koroljov | Kotelniki | Krasnoarmeisk | Krasnogorsk | Krasnozavodsk | Krasnoznamensk | Kubinka | Kurovskoje | Likino-Duljovo | Ljubertsy | Lobnja | Losino-Petrovski | Luhovitsy | Lytkarino | Možaisk | Mytištši | Naro-Fominsk | Noginsk | Odintsovo | Orehovo-Zujevo | Ožerelje | Ozjory | Pavlovski Posad | Peresvet | Podolsk | Protvino | Puštšino | Puškino | Ramenskoje | Reutov | Rošal | Ruza | Šatura | Sergijev Posad | Serpuhov | Solnetšnogorsk | Staraja Kupavna | Štšolkovo | Stupino | Taldom | Tšehov | Tšernogolovka | Vereja | Vidnoje | Volokolamsk | Voskresensk | Vysokovsk | Zaraisk | Železnodorožnyi | Žukovski | Zvenigorod |