Aihe Fungisidi on yksi, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina. Kun tämän aiheen tärkeyteen keskitytään yhä enemmän, ei ole yllättävää, että Fungisidi-tutkimukset ovat nousussa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Fungisidi on edelleen keskustelun ja pohdinnan aiheena tänään. Kun tutkimme tätä aihetta tarkemmin, kohtaamme useita näkökulmia ja mielipiteitä, jotka saavat meidät kyseenalaistamaan omat uskomuksemme ja tietomme Fungisidi:stä. Tässä artikkelissa perehdymme Fungisidi:n maailmaan ja tutkimme sen merkitystä nykyajan elämäämme.
Fungisidit ovat torjunta-aineiden eli pestisidien alaryhmä. Se tarkoittaa aineita, jotka estävät kasvien sienitauteja. Niitä käytetään sekä siemenien peittaukseen että levitetään kasvien kasvun aikana kasvustoon. Varhaisimpia fungisideja ovat peittausaineina käytetyt metyylielohopea ja elohopean alkoksialkyyliyhdisteet. Niitä ei Suomessa ympäristö- ja terveyshaittojen takia enää käytetä. Synteettisiä orgaanisia fungisideja ovat mm. benomyyli, tiofanaattimetyyli, mankotsebi ja tiraami.[1]
Puunsuoja-aineina on käytetty aiemmin myös fungisidisia kloorifenoleita, jotka on Suomessa kielletty.[1]
Lääketieteessä sienitautien hoitoon käytettäviä aineita kutsutaan yleensä antimykooteiksi tai sienilääkkeiksi.
Suomessa markkinoilla olevat viljojen kasvitautien torjunta-aineet jaetaan vaikutustapansa perusteella viiteen eri ryhmään. DMI-aineet (triatsolit), strobiluriinit, aniliinipyrimidit, morfoliinit ja kloronitriilit.
Sienten soluseinien muodostumista estävien torjunta-aineiden tehoaineina käytetään mm. seuraavia yhdisteitä:
Sienten soluhengityksen estävien torjunta-aineiden tehoaineina käytetään mm. seuraavia yhdisteitä:
Sienten raaka-aineiden saantia estävien torjunta-aineiden tehoaineina käytetään mm. seuraavia yhdisteitä:
Sienten useisiin kohtiin vaikuttavien torjunta-aineiden tehoaineina käytetään mm. seuraavia yhdisteitä: