Furfuraali

Furfuraali on nykyään erittäin tärkeä aihe, koska sillä on suora vaikutus elämäämme. Kautta historian Furfuraali on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena, eikä se ole ihme, koska sen merkitys on kiistaton. Tässä artikkelissa tutkimme Furfuraali:n eri puolia ja analysoimme sen osallistumista yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Sen alkuperästä sen tulevaisuuden ennusteisiin, mukaan lukien sen vaikutus kulttuuriin, politiikkaan ja talouteen, perehdymme syvälliseen analyysiin, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Furfuraali:n merkitystä nykymaailmassa.

Furfuraali
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-furaanikarboksialdehydi
CAS-numero 98-01-1
PubChem CID 7362
Ominaisuudet
Molekyylikaava C5H4O2
Moolimassa 96,1 g/mol
Ulkomuoto neste
Sulamispiste –36,5 °C (236,5 K)
Kiehumispiste 162 °C (435 K)
Tiheys 1,16 g/cm3
Liukoisuus veteen veteen 8,3 g/100 ml

[1]

Furfuraali (latinaksi furfur = lese) on orgaaninen yhdiste (heterosyklinen aldehydi), joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan väritöntä–keltaista nestettä, jolla on tunnusomainen haju. Furfuraalin väri muuttuu punaiseksi–ruskeaksi ilman ja valon vaikutuksesta. Sen kemiallinen kaava on C5H4O2 ja rakennekaava C4H3OCHO. Furfuraalista käytetään myös nimityksiä 2-furaanikarboksialdehydi, 2-furaldehydi ja 2-furyylimetanaali.[2]

Furfuraalin moolimassa on 96,1 g/mol, sulamispiste –36,5 °C, kiehumispiste 162 °C, tiheys 1,16 g/cm3, liukoisuus veteen 20 °C lämpötilassa on 8,3 g/100 ml, leimahduspiste 60 °C c.c., itsesyttymislämpötila 315 °C ja CAS-numero 98-01-1.

Furfuraalia on käytetty merkkiaineena verottomalle kevyelle polttoöljylle 31. elokuuta 2003 saakka. Furfuraali on kemianteollisuuden tärkeä raaka-aine ja sitä käytetään eräiden muovien, selluloosa-asetaatin ja vernissan valmistuksessa. Furfuraalia muodostuu pentooseista tai pentoosipitoisista aineista, kuten oljesta, leseistä tai lehtipuusta (koivu, pyökki) laimean rikkihapon avulla.[2]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

Lyhytaikainen altistus ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Ihmisillä furfuraalin hengitystiealtistuksen päämetaboliitti on furoyyliglysiini.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Furfural PubChem. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 840. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3

Aiheesta muualla