Gösta Stenman

Gösta Stenman:n teema on erittäin ajankohtainen nyky-yhteiskunnassa, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Gösta Stenman herättää laajaa kiinnostusta ja herättää jatkuvaa keskustelua talouteen kohdistuvasta vaikutuksestaan ​​ihmisten emotionaaliseen terveyteen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Gösta Stenman:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia ratkaisuja sen asettamiin haasteisiin vastaamiseksi. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Gösta Stenman:stä ja sen vaikutuksesta nykyiseen todellisuuteen, tarkoituksenamme kannustaa kriittistä ja rakentavaa pohdiskelua tästä aiheesta.

Gösta Stenman (13. syyskuuta 1888 Oulu – 19. maaliskuuta 1947 Tukholma) oli merkittävä suomalainen taidekauppias, taiteenkeräilijä ja mesenaatti. Hän pääsi ylioppilaaksi 1908. Ennen taidekauppiaan uraa Stenman työskenteli toimittajana 1908–1912 Suomen Tietotoimistossa ja perusti oman uutistoimiston.[1]

Gösta Stenman tuki monia 1900-luvun alun suomalaisia taidemaalareita, joukossa muun muassa aikalaistaiteilijat Helene Schjerfbeck ja Tyko Sallinen, jotka Stenman palkkasi galleriansa kuukausipalkkaisiksi taiteilijoiksi. Taidemaalari Juho Mäkelä, joka oli Stenmanin läheinen ystävä ja ensimmäinen hänen taidekauppiaan urallaan tukema taiteilija, maalasi Stenmanista nuoruusmuotokuvan.[2]

Helene Schjerfbeck

Stenmanin kokoamiin taideteoksiin kuului myös renessanssitaiteen helmiä, kuten Rubensin, Tizianin ja Rembrandtin teoksia.[3] Hän yhdisti toiminnassaan paitsi kansallisen ja kansainvälisen, myös vanhan ja modernin taiteen.

Vuonna 1919 hän avasi taidepalatsin entiseen Aleksanterin poikakimnaasin taloon (talossa toimi myöhemmin Uuden Suomen toimitus ja se sijaitsee nykyisin Mannerheimintie 6:ssa) Svenska Teaternia vastapäätä, ja siellä hän järjesti monia julkisuutta saaneita näyttelyitä.

Taidesalongin toiminta päättyi Helsingissä 1927, kun Stenman muutti perheineen Ruotsiin. Stenman avasi myös Tukholmassa taidesalongin laajentaen toimintaansa taidekauppiaana Pariisiin ja Lontooseen. Kuningas Kustaa V myönsi hänelle vuonna 1937 hovi-intendentin eli Ruotsin kuninkaallisten taidekokoelmien hoitajan arvon.[4] Viimeisenä elinvuotenaan Stenman vietti pari kuukautta New Yorkissa tutustuen muun muassa Frickin taidemuseon kokoelmiin.[5]

Stenmanin perilliset ovat lahjoittaneet hänen arkistonsa Valtion taidemuseon Kuvataiteen keskusarkistoon. Arkistoa on jo hyödyntänyt Camilla Hjelm Stenmania käsittelevässä väitöskirjassaan.[6]

Kirjallisuutta

  • Krohn, Eino: Gösta Stenman - löytöretkeilijä taiteen maailmassa. Helsinki: WSOY, 1970.
  • Hjelm, Camilla: Modernismens förespråkare, Gösta Stenman och hans konstsalong. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto) Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, 2009. ISBN 978-951-53-3182-3 (ruotsiksi)

Lähteet

  1. ↑ Merkkipäiviä 50 vuotta, Aamulehti, 13.09.1938, nro 246, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. ↑ Eino Krohn, Gösta Stenman – Löytöretkeilijä taiteen maailmassa, WSOY 1970 s. 29–32
  3. ↑ Tiina Krohn: Taidekauppiaan erehtymätön silmä. Glorian Antiikki, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.11.2009. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Eeva Järvenpää: "Gösta Stenmanin upea taidepalatsi avasi ovensa entisessä Aleksanterin kimnaasissa". Helsingin Sanomat, 24.2.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.8.2008.
  5. ↑ Eino Krohn, Gösta Stenman – Löytöretkeilijä taiteen maailmassa, WSOY 1970 s. 126
  6. ↑ Anu Uimonen: Kuvataiteen keskusarkisto sai Gösta Stenmanin merkittävän arkiston. Helsingin Sanomat, 17.6.2009, s. C3.

Aiheesta muualla