Gabriel Israel Hartman

Nykymaailmassa Gabriel Israel Hartman:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Syntymisestään lähtien se on herättänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön uteliaisuutta ja huomiota. Sen merkitys piilee sen vaikutuksessa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin sekä sen vaikutukseen eri opintoalojen ja ammattien kehittymiseen. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Gabriel Israel Hartman:een liittyviä eri näkökohtia sen historiallisesta alkuperästä nykyisyyteen, analysoimme sen vaikutuksia ja ennakoimme sen mahdollista kehitystä tulevaisuudessa.

Gabriel Israel Hartman (28. tammikuuta 1776 Lumparland – 1. maaliskuuta 1809 Turku)[1] oli suomalainen filosofi, joka vaikutti Turun akatemiassa. Hän toimi teoreettisen filosofian dosenttina vuodesta 1802 ja kirjastonhoitajana vuodesta 1807, mihin toimeen liittyi myös kasvatusopista luennoiminen. Hän kuitenkin kuoli suhteellisen nuorena, eikä ehtinyt professoriksi asti.[2][3] Hartman perusti pienen koulun Turkuun vuonna 1800.[1]

Filosofina Hartman oli kantilainen ja kannatti tietoteoriassa empiiristä realismia. Se oli eräänlaista lockelaista empirismiä, joka oli korjattu tietoteoreettisella realismilla.[2] Eettisesti hän oli utilitaristi, ja vastusti kantilaista velvollisuusetiikkaa. Hartmanin oppilaita olivat muun muassa Erik Gabriel Melartin ja Odert Henrik Gripenberg.[3]

Hartman oli naimisissa Sofia Charlotta Aminoffin (k. 1820) kanssa. Heillä oli poika Gabriel Reinhold Hartman (k. 1862), joka toimi Kurkijoen kirkkoherrana.[1]

Teoksia

  • Kunskapsläran I–II (1807–1808), tietoteorian esitys
  • Maantiedon oppikirja
  • Kolme filosofista väitöskirjaa[3]
  • Esteettisiä tekstejä
  • Pedagogisia tekstejä
  • Oppirunoelmia[2]
  • Tiettävästi ensimmäinen Suomessa kirjoitettu ja julkaistu tieteiskirjallinen tarina[4][5]

Lähteet

  1. ↑ a b c Gabriel Israel Hartman Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto. Viitattu 9.8.2007.
  2. ↑ a b c Suomalaisen filosofian kronikka Niin&näin – filosofinen aikakauslehti. Arkistoitu 15.11.2012. Viitattu 9.8.2007.
  3. ↑ a b c Lämsä, Kalevi: Jonas Lagus (1798–1857) kasvattajana ja opettajana? Oulun yliopisto, 2001. Viitattu 9.8.2007.
  4. ↑ En dröm. Åbo Tidning, 6.4.1803, nro 27. Turku. Skannattu teksti Kansalliskirjastossa. Viitattu 2.5.2017. (ruotsiksi)
  5. ↑ En dröm Enhörningen. 8.8.2012. Turku. Viitattu 2.5.2017. (ruotsiksi)

Kirjallisuus

  • Oittinen, V. (1979): G.I. Hartman ja filosofian peruskysymys. Teoksessa Knuuttila, S., Manninen, J. & Niiniluoto, I. (toim.): Aate ja maailmankuva: Suomen filosofista perintöä keskiajalta vuosisadallemme, s. 100–141. Helsinki: WSOY, 1979.

Aiheesta muualla