Galliumtrikloridi

Tämän päivän artikkelissa käsittelemme aihetta Galliumtrikloridi, aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina. Galliumtrikloridi on herättänyt suurta kiinnostusta sekä akateemisessa yhteisössä että ammatillisella alalla, johtuen sen merkityksestä nykymaailmassa. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Galliumtrikloridi:een, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja päivitetty näkemys tästä aiheesta. Analysoimme eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin ymmärtääksemme täysin Galliumtrikloridi:n merkityksen ja vaikutuksen nyky-yhteiskunnassa.

Galliumtrikloridi
Tunnisteet
CAS-numero 13450-90-3
PubChem CID 26010
Ominaisuudet
Molekyylikaava GaCl3
Moolimassa 176,07
Ulkomuoto Väritön kiteinen aine
Sulamispiste 77,9 °C[1]
Kiehumispiste 201,3 °C[1]
Tiheys 2,47 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen > 800 g/l[2]

Galliumtrikloridi (GaCl3) on galliumin ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden galliumyhdisteiden valmistamiseen ja katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa galliumtrikloridi on väritöntä kiteistä ainetta. Kiinteänä se on rakenteeltaan dimeeri Ga2Cl6 ja yhdisteen alkeiskoppi on monoklininen.[3][4] Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevellinen trihydraatti (GaCl3·3H2O). Galliumtrikloridi liukenee veteen, mutta reagoi emäksisten liuosten kanssa. Aine liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin esimerkiksi etanoliin, dietyylieetteriin ja hiilivetyihin. Galliumtrikloridi on Lewis-happo ja muodostaa tetraklorogallaatikompleksi-ioneja (-) muiden kloridien kanssa reagoidessaan.[1][2][5]

Valmistus ja käyttö

Galliumtrikloridia valmistetaan metallisen galliumin ja kloorin tai vetykloridin välisellä reaktiolla 200 °C:n lämpötilassa.[2][5]

2 Ga + 3 Cl2 → 2 GaCl3
2 Ga + 6 HCl → 2 GaCl3 + 3 H2

Galliumtrikloridista voidaan valmistaa muita galliumyhdisteitä esimerkiksi galliumsuoloja ja organogalliumyhdisteitä.[5] Sitä käytetään myös Lewis-happo katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä esimerkiksi asyloinneissa, additioreaktioissa ja syanoinneissa.[1][6][7]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Masahiko Yamaguchi, Shigeki Matsunaga, Masakatsu Shibasaki, Bastien Michelet, Christophe Bour & Vincent Gandon: Gallium Trichloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2014. Teoksen verkkoversio Viitattu 21.11.2020.
  2. ↑ a b c Floyd Gray, Deborah A. Kramer & James D. Bliss: Gallium and Gallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. (englanniksi)
  3. ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1032. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Sergey I. Troyanov, Thoralf Krahl & Erhard Kemnitz: Crystal structures of GaX3 (X = Cl, Br, I) and AlI3. Zeitschrift für Kristallographie - Crystalline Materials, 2004, 229. vsk, nro 2, s. 88–92. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 315–316. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
  6. ↑ Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 264. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Hisashi Yamamoto,Koichiro Oshima: Main Group Metals in Organic Synthesis, s. 310. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-3-527-60535-4 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)