Georges Duhamel

Tässä artikkelissa analysoimme Georges Duhamel:tä eri näkökulmista ymmärtääksemme sen vaikutusta eri yhteyksissä. Georges Duhamel on aihe, joka on viime vuosina herättänyt suurta kiinnostusta muun muassa yhteiskunnallisen, poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi. Tämän analyysin aikana tarkastelemme Georges Duhamel:n sisältämiä eri ulottuvuuksia sekä sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Lisäksi tutkimme erilaisia ​​tulkintoja ja mielipiteitä, joita on olemassa Georges Duhamel:n ympärillä, tavoitteena tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta.

Georges Duhamel
Georges Duhamel
Georges Duhamel
Henkilötiedot
Syntynyt1884
Pariisi, Ranska
Kuollut1966 (81–82 vuotta)
Valmondois, Ranska
Kansalaisuus Ranska
Ammatti kirjailija, kriitikko
Kirjailija
SalanimiDenis Thévenin [1]
Äidinkieliranska
Tuotannon kieliranska
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Muuta tietoa

Ranskan akatemian jäsen

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Georges Duhamel (1884 Pariisi, Ranska – 1966 Valmondois, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kriitikko[2]

Duhamel oli ensimmäisessä maailmansodassa vapaaehtoisena lääkärinä. Vuonna 1939 hän oli tiedotusministeri. Hänet valittiin vuonna 1935 Ranskan akatemian jäseneksi. Duhamel, Jules Romains ja Charles Vildrac ja eräät muut muodostivat taiteilijaryhmän Groupe de l'Abbaye.[2]

Kirjailijanuransa alussa Duhamel kirjoitti runoja ja näytelmiä, mutta varsinaisesti mainetta hän sai ensimmäistä maailmansotaa käsittelevillä romaaneilla ja sukuromaaneilla.[2]

Suomennetut teokset

  • Maailman omistus (La passion du monde), suom. Edvin Hagfors, Helsinki: Otava 1922.
  • Marttyyrien elämää: sotalääkärin muistiinpanoja, suomentanut Linda Pylkkänen, alkulauseen kirjoittanut Yrjö Hirn, Helsinki: Otava 1920
Suomennettu runo
  • Äiti ja poika, suom. Yrjö Jylhä, teoksessa: Yrjö Jylhä: Runon pursi, WSOY 1934

Lähteet

  1. ↑ Tšekin kansallinen auktoriteettitietokantaView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Duhamel, Georges”, Otavan kirjallisuustieto, s. 181. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X

Aiheesta muualla