Georges Prêtre
Nykyään Georges Prêtre on aihe, joka on kiinnittänyt useiden ihmisten huomion ympäri maailmaa. Nyky-yhteiskunnassa Georges Prêtre:stä on tullut kiinnostava kohde niille, jotka haluavat ymmärtää paremmin sen vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Henkilökohtaisella, ammatillisella, poliittisella tai kulttuurisella tasolla Georges Prêtre on onnistunut synnyttämään suuren määrän mielipiteitä ja keskusteluja sen tärkeydestä. Tässä artikkelissa tutkimme Georges Prêtre:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Syvän ja harkitun analyysin avulla yritämme valaista tätä aihetta, joka on niin monimutkainen ja tärkeä nykyään.
Georges Prêtre (14. elokuuta 1924 – 4. tammikuuta 2017 Navès[1]) oli ranskalainen kapellimestari. Hän opiskeli muiden muassa Maurice Duruflén ja André Cluytensin johdolla Pariisin konservatoriossa.
Tehtyään debyyttinsä Pariisissa Prêtre pääsi esiintymään myös kansainvälisiin merkittäviin oopperataloihin, kuten New Yorkin Metropolitan-oopperaan ja Milanon La Scalaan. Hän toimi uransa aikana mm. Pariisin oopperan musiikillisena johtajana sekä vuosina 1986–1991 Wienin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina.
Prêtre sai jo varhain arvostusta oopperatulkinnoillaan. Hän johti runsain mitoin myös ranskalaisten säveltäjien, kuten Francis Poulencin teoksia. Hän johti Poulencin La Voix humaine -oopperan kantaesityksen 1959 ja piti vuonna 1999 konserttisarjan edesmenneen säveltäjän 100-vuotispäivän kunniaksi.
Marcel Landowski omisti neljännen sinfoniansa vuonna 1988 juuri Georges Prêtrelle.
Georges Prêtre johti myös perinteisen uudenvuoden konsertin Wienistä vuosina 2008 ja 2010.
Lähteet
- ↑ Mort du grand chef d’orchestre français Georges Prêtre Le Monde. 4.1.2017. Viitattu 4.1.2017. (ranskaksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
