Gesta Danorum

Nykymaailmassa Gesta Danorum:stä on tullut toistuva ja erittäin tärkeä keskustelunaihe eri alueilla. Sen merkitys on ylittänyt rajat, ja se on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja tavallisten ihmisten huomion. Gesta Danorum:n vaikutus on havaittavissa yhteiskunnassa, taloudessa, politiikassa ja kulttuurissa, ja se vaikuttaa merkittävästi ihmisten vuorovaikutukseen ja toimintaan ympäristössään. Tämä artikkeli pyrkii analysoimaan perusteellisesti Gesta Danorum-ilmiötä, tutkimalla sen useita ulottuvuuksia ja tarjoamalla kattavan näkökulman, jonka avulla voimme ymmärtää sen laajuutta ja sen vaikutuksia nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

Gesta Danorumin alkuperäinen pergamentille kirjoitettu sivu. Tanskan kuninkaallinen kirjasto, Kööpenhamina.

Gesta Danorum (”Tanskalaisten teot”) on Saxo Grammaticuksen latinaksi 1100-luvulla kirjoittama historiateos, joka on ensimmäinen merkittävä Tanskan historiaa käsittelevä kirja. Saxo työskenteli arkkipiispa Absalonin kirjurina, ja arkkipiispa ehdotti Saxo Grammaticukselle teoksen kirjoittamista.[1]

Gesta Danorum koostuu 16 kirjasta. Se alkaa myyttisestä muinaisuudesta, legendaarisesta kuningas Danista ja päättyy Knuut VI:n Pommerin valloitukseen. Teoksen yhdeksän ensimmäistä kirjaa kertovat 60 legendaarisesta Tanskan kuninkaasta. Näiden kertomusten lähteenä olivat muinaiset runoelmat, romanttiset saagat ja islantilaisten selonteot. Gesta Danorumissa kerrottu legenda Amleth on mahdollisesti toiminut Shakespearen Hamletin lähdemateriaalina. Teoksessa esiintyvä jousiampuja Toke on puolestaan Wilhelm Tellin prototyyppi. Saxo Grammaticus kutoi historiateokseensa myyttejä eri jumalista, jotka perimätiedon mukaan olisivat muinoin olleet Tanskan kuninkaita, sekä taruja vierasmaalaisista sankareista.[1] Ensimmäisessä kirjassa mainitaan myös Sumble, suomalaisten tai saamelaisten (finnit) myyttinen kuningas.[2]

Saxo käänsi teokseen heksametri-runomitalla kolme merkittävää sankarirunoa. Nämä vanhimmat tunnetut tanskalaiset runot ovat Bjarkemaalet, Ingjaldskvadet sekä Hagbard ja Signe. Bjarkemaalet on sotaisuutta lietsova taistelulaulu, Ingjaldskvade taas runoelma, joka varoittaa ylellisyyden turmiollisesta vaikutuksesta viikinkien sieluun. Hagbard ja Signe on tragedia rakkaudesta ja sukuriidoista.[1]

Gesta Danorumin seitsemän viimeistä kirjaa sisältävät Saxon selostuksia historialliselta ajalta.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Saxo Grammaticus Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 29.1.2020. (englanniksi)
  2. ↑ The Danish History by Saxo Grammaticus – Book I Wikisource. Viitattu 29.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla