Giovanni Battista Piranesi

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Giovanni Battista Piranesi:tä ja sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Giovanni Battista Piranesi on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Kautta historian Giovanni Battista Piranesi on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena, mikä on johtanut sen tärkeyden ja merkityksen ymmärtämiseen eri alueilla. Tämän kattavan analyysin avulla toivomme valaisevamme Giovanni Battista Piranesi:n eri puolia ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Giovanni Battista Piranesi on epäilemättä kiinnostava aihe myös tulevaisuudessa, ja sen vaikutusten ymmärtäminen nykymaailmassa on välttämätöntä.

Tämä artikkeli kertoo taiteilijasta. Piranesi on myös Susanna Clarken romaani.
Giovanni Battista Piranesi
Pietro Labruzzin tekemä Piranesin muotokuva.
Pietro Labruzzin tekemä Piranesin muotokuva.
Henkilötiedot
Syntynyt4. lokakuuta 1720
Mogliano Veneto, Venetsian tasavalta
Kuollut9. marraskuuta 1778 (58 vuotta)
Rooma, Kirkkovaltio
Taiteilija
Ala taidegrafiikka
Taidesuuntaus uusklassismi

Giovanni Battista Piranesi (4. lokakuuta 1720 Mogliano Veneto, Venetsian tasavalta – 9. marraskuuta 1778 Rooma, Kirkkovaltio) oli italialainen taidegraafikko, joka tunnetaan Roomaa käsittelevistä etsauksistaan ja kuvitteellisia ”vankiloita” esittävistä töistään.

Piranesin isä oli kivenhakkaaja ja rakennusmestari. Hän sai nuorena sedältään käytännön opetusta rakenne- ja vesirakennustekniikasta. Piranesin veli, joka oli kartusiaanimunkki, innoitti häntä kiinnostumaan historiasta ja antiikin Rooman saavutuksista. Vaikka Piranesi ei juuri saanut töitä arkkitehtuurin alalta, monipuolinen koulutus auttoi häntä myöhemmin urallaan.[1]

Piranesin vankilaetsaus.

Roomaan Piranesi muutti vuonna 1740. Hänestä tuli pian tämän jälkeen tunnetun graafikon, Giuseppe Vasin oppilas. Piranesi oppi Vasilta etsaustaidot.[1] Vuonna 1745 Piranesi julkaisi 135 etsauksen sarjan Roomasta. Piranesin työt liioittelivat rakennusten kokoa, ja hän syvensi niissä myös varjojen ja valon suhdetta luodakseen kuviin dramaattisuutta. Vuosina 1749–1750 Piranesilta ilmestyi Carceri d'Invenzione, jossa hän esitteli mielikuvituksellisia vankiloita.[2]

Piranesi arvosti antiikin roomalaista taidetta suuresti. Hän esittikin etsausten avulla teoksessaan Delle magnificenza ed architettura de'Romani näkemyksen, että roomalaiset eivät olleet saaneet vaikutteita kreikkalaisilta, vaan ennemminkin maan entisiltä asukkailta, etruskeilta.[1] Toisessa arkkitehtuuria käsitelleessä teoksessaan Parere sull'architettura Piranesi esitti, että antiikin roomalaisten rakennusten pohjalta pitäisi luoda uusi arkkitehtuurin suuntaus. Vaikka Piranesi vaikuttikin arkkitehtuurissa, ainoa hänen suunnittelemansa valmistunut rakennus oli Santa Maria del Priorato -kirkko.[2]

Piranesin romantisoidut näköalat ja omaperäiset sisätilat ovat inspiroineet myöhempiä taiteilijoita, kuten taidemaalari Hubert Robertia ja kirjailija William Thomas Beckfordia. 1900-luvulla surrealistit arvostivat Piranesin töitä, ja kauhuelokuvien lavastajat käyttivät Piranesin etsauksia lähdeaineistona.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c Giovanni Battista Piranesi (1720–1778) Heilbrunn Timeline of History. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Giovanni Piranesi Artchive.com. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla