Tässä artikkelissa tutkimme Giovanni Falcone:n aihetta yksityiskohtaisesti analysoimalla sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Esittelemme lukijoille Giovanni Falcone:n historian ja kontekstin, ja perehdymme sen moniin puoliin ja ulottuvuuksiin sen kulttuurisista vaikutuksista sen vaikutuksiin jokapäiväisessä elämässä. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla tarkastelemme Giovanni Falcone:n eri näkökulmia ja mielipiteitä tarjoamalla panoraamanäkymän, jonka avulla voimme ymmärtää sen merkityksen nykymaisemassa. Tämän lukemisen loppuun mennessä toivomme, että lukijat ovat saaneet täydellisemmän ja rikastuneemman ymmärryksen Giovanni Falcone:stä, samalla kun he ovat motivoituneita pohtimaan sen omaa merkitystä ja merkitystä elämässään.
Giovanni Falcone (18. toukokuuta 1939 Palermo – 23. toukokuuta 1992 Capaci) oli italialainen tutkintatuomari, joka erikoistui Cosa Nostran eli Sisilian mafian rikosten selvittämiseen.
Falconen elämä oli samantyyppinen kuin hänen ystävänsä Paolo Borsellinon: molemmat olivat kotoisin Palermon melko köyhältä alueelta, tekivät uran mafianvastaisina tuomareina ja joutuivat mafian murhaamiksi kahden kuukauden sisällä vuonna 1992. Samana vuonna heidän muistoaan kunnioitettiin myöntämällä heille Italian Medaglia d’oro al valor civile (kultainen mitali siviiliurotyöstä) heidän ponnisteluistaan Maxi-oikeudenkäyntiä varten. Time-lehti liitti heidät 13. marraskuuta 2006 ilmestyneessä numerossa 60 viime vuoden sankareiden luetteloon.[1]
Giovanni Falcone syntyi toukokuussa 1939 Arturo Falconen ja Luisa Bentivegnan keskiluokkaiseen perheeseen. Giovannin isä oli kemisti, joka johti maakunnallista kemikaalilaboratoriota. Falconen vanhemmat, kuten myös yleisesti koko suku, olivat hyvin uskovaisia katolilaisia ja isänmaallisia. He eivät kuitenkaan olleet poliittisesti aktiivisia, vaan kuuliaisia kansalaisia, joilla oli hyvin kritiikitön suhtautuminen fasismiin.[2]
Giovanni Falcone vietti osan nuoruudestaan La Kalsan satama-alueen lähistöllä kotikaupungissaan Palermossa, joka kärsi suurta vahinkoa liittoutuneiden hyökkäyksessä Sisiliaan heinäkuussa 1943. Falconet asuivat aikoinaan Via Castrofilippolla, asunnossa jossa aiemmin oli asunut Giovannin isosetä, silloinen kaupungin pormestari. Palermon hävitys- ja rakennusbuumin aikana tämä rakennus useista Falconen sukulaisten vetoomuksista huolimatta purettiin vuonna 1959, vaikka sen tilalle suunniteltua moottoritietä ei ikinä rakennettu.[2]
Jo La Kalsan nuoruusaikoina Giovanni Falcone tutustui tulevaan kollegaansa, Paolo Borsellinoon, joka asui vain parin korttelin päässä Via della Vetrieralla. Heillä oli tapana pelata jalkapalloa alueella sijaitsevalla Piazza Magionella. Giovannin perhe kävi myös kirkossa joka sunnuntai ja Giovanni toimikin lapsena alttaripoikana jonkin aikaa. Sekä Falconella että Borsellinolla oli jo nuorena suoria kokemuksia mafiasta, sillä molemmilla oli luokkakavereita, jotka päätyivät mafiosoiksi.
Giovanni Falconen eno väärensi 17-vuotiaana henkilöllisyystodistuksensa päästäkseen vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan ja kuoli 18-vuotiaana. Giovannin setä kuoli myös ilmavoimien palveluksessa, 24-vuotiaana. Kuultuaan tarinoita näistä sukulaisistaan, sisaruksista eritoten hänelle kasvoi suuri isänmaallisuuden tunne jo pienenä lapsena. Peruskoulutuksen jälkeen Giovanni opiskelikin hetken Livornon merisotakoulussa, jonka jälkeen hän kuitenkin siirtyi opiskelemaan oikeustieteitä.
Yliopistoaikana Falconen ajatusmaailma muuttui ja hänen, sekä siskonsa Marian mielipiteet muuttuivat opintojen myötä pois fasismista sekä katolilaisuudesta. Giovannista tuli kommunismin kannattaja, vaikka hänestä ei ikinä tullutkaan minkään puolueen jäsentä.
Valmistuttuaan vuonna 1961 Falcone aloitti alan työt, ja hänet nimitettiin tuomariksi kolme vuotta myöhemmin. Mitä pitemmälle hänen uransa meni, sitä enemmän häntä alkoi kiinnostaa rikosoikeudelliset asiat, oltuaan ensin maakunnan tuomari.
Pian tuomari Cesare Terranovan murhan jälkeen Falcone aloitti työt syyttäjänviraston tutkivalla puolella Palermossa. Toukokuussa 1980 viraston johtaja Rocco Chinnici nimitti Falconen tutkimaan suurta Rosario Spatolan ja Salvatore Inzerillon pyörittämää heroiinin salakuljetustoimintaa. Heroiinia salakuljetettiin Sisiliasta newyorkilaiselle Gambinon mafiaperheelle, jotka olivat sukua Inzerilloille. Oikeusjutussa Spatola-Inzerillo-Gambino -klaanin salakuljetusverkkoa vastaan 53 pidätysmääräystä allekirjoittanut tuomari Gaetano Costa murhattiin Salvatore Inzerillon määräyksestä 6. elokuuta 1980.
Falcone alkoi käyttämään tutkimuksiinsa kekseliästä tekniikkaa, rahavirran seuraamista, kerätäkseen todistusaineistoa juttuunsa. Myöhemmin hänestä tuli Rocco Chinnicin luoman Palermon antimafialiittoutuman jäsen. Liittoutuma oli joukko tutkijatuomareita jotka jakoivat tietoa ja vastuuta keskenään estääkseen yhden henkilön pitävän kaikkea tietoa ja tulemasta ainoaksi kohteeksi mafialle. Falconen ja Chinnicin lisäksi ryhmä koostui Paolo Borsellinosta, Giuseppe Di Lellosta ja Leonardo Guarnottasta.[2]
Puoli vuotta ennen Maxi-oikeudenkäyntiä ja vain muutama päivä Ninni Cassaràn hautajaisten jälkeen Borsellinon vaimo ja lapset sekä Falcone, hänen morsiamensa Francesca Morvillo ja tämän äiti siirrettiin keskellä yötä salaa sotilaskoneella Asinaran saarelle vankilan tiloihin. Poliisi uskoi mafian murhaavan molemmat syyttäjät ennen kuin he saisivat massivisen – 8 607 sivua pitkän – syytedokumentin kirjoitettua valmiiksi. Heidän turvallisuutensa ja viime hetkien työrauha haluttiin taata, joten tarkkaan vartioidun vankilan johtaja tarjosi heille tilat.
Falcone oli osana mafianvastaista ryhmittymää, joka teki esitutkintavaiheessa laajaa pohjatyötä Maxi-oikeudenkäyntiä varten. Hän kuului myös 10. helmikuuta 1986 alkaneen ja 16. joulukuuta 1987 päättyneen oikeudenkäynnin pääjärjestelijöihin. Oikeudenkäynnissä syytettiin 474 mafiosoa, joista 360 tuomittiin vakavista rikoksista. Avaintekijänä oikeudenkäynnissä olivat Tommaso Buscettan, ensimmäisen ilmiantajaksi ruvenneen sisilialaisen mafioson, todistukset. Juuri Falcone suostutteli Buscettan ilmiantamaan mafian salaisuudet. Myöhemmin Buscetta sanoi, että siinä missä muut tuomarit painostivat häntä, Falcone kohteli häntä kunnioittavasti.
Vuoden 1988 aikana Falcone teki paljon yhteistyötä Rudolph Giulianin kanssa. Giuliani oli siihen aikaan Yhdysvalloissa New Yorkin eteläisen alueen yleinen syyttäjä, ja hänen Falconen kanssa tekemä yhteistyö koski toimia Gambinon ja Inzerillon mafiaperheitä vastaan.
Toukokuussa 1992 Falcone tapettiin lähellä Capacia, italialaista kuntaa, hänen ollessa moottoritiellä matkalla Palermon lentokentältä Palermoon. Tienvierustaan kaivettu 350 kg dynamiittilasti räjäytettiin, kun Falconea ja hänen morsiantaan Francesca Morvilloa kuljettanut panssaroitu Fiat Croma ajoi sen kohdalta. Räjähdyksessä kuoli myös kolme poliisia: Rocco Di Cillo, Antonio Montinaro ja Vito Schifani.
Salamurha oli Cosa Nostran "päälliköiden päällikön" Salvatore Riinan järjestelemä, toimien kostona kymmenistä Falconen Maxi-oikeudenkäynnissä tuomitsemista mafiosoista. Vähän Falconen ja Borsellinon murhien jälkeen Riina pidätettiin ja hän istuu nyt elinkautista vankeusrangaistusta sekä näistä murhista että useista muista rikoksista.[3] Toinen Falconen murhasta tuomittu mafioso on Giovanni Brusca, Riinan apulainen, joka tunnusti olleensa henkilö, joka laukaisi räjähteet.[4]
Palermon lentokenttä tunnetaan nykyään myös nimellä Falcone-Borsellinon lentokenttänä, kunnianosoituksena heille. Palermolaisen kuvanveistäjä Tommaso Geracin luoma muistomerkki heistä löytyy myös lentokentän alueelta.
Monet Falconen kanssa työskennelleet ihmiset ovat sekä ihmetelleet että ylistäneet hänen tehokkuuttaan. Tutkijanviraston pitkäaikainen sihteeri Barbara Sanzo kertoi Falconen tulleen töihin puoli kahdeksalta aamulla, jatkaen tauotta iltaseitsemään käymättä kotonaan ruokatauolla. Lähtiessään töistä hän oli yhtä virkeä kuin aamulla, jatkaen sykliään heti seuraavana aamuna.[2] Myös Vincenzo Geraci, Falconen kollega, kertoi hänen työintensiteetistään joka jatkui kuusi tai jopa seitsemän päivää viikossa kymmenen vuoden ajan, tuottaen mittaamattoman määrän tuloksia.[2]
Falconen luonne sekä toiminta jakoi mielipiteet hänestä koko uransa ajan. Hänen kanssaan työskennelleet ihmiset ovat kuvailleet Falconea erittäin varautuneeksi, sisäänpäinkääntyneeksi ja jopa töykeäksi, vaikkakin tutustumalla häneen ja ansaitsemalla hänen luottamuksensa hän avautui. Täydellisen täsmällisyyden lisäksi Falcone oli myös erittäin vaativa itselleen, vaatien myös työkavereiltaan samoja ominaisuuksia. Näillä toimintatavoilla hän kuitenkin loi henkilökunnan, joka oli täysin lojaali hänelle.
Giovanni Falconen palatessa takaisin Palermoon hänen silloinen vaimonsa Rita Bonnici ilmoitti jäävänsä Trapaniin toisen miehen vuoksi. Tilanteen teki vielä hankalammaksi se, että toinen mies oli Giovannin esimies – Trapanin päätuomari – mikä teki asiasta puheenaiheen niin Trapanissa kuin Palermossakin. Tänä aikana Falcone uppoutui töihinsä ja opetteli lainsäädännön uusia alueita.