Godefroy de Bouillon

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Godefroy de Bouillon, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Godefroy de Bouillon on aihe, joka on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaa, jolla ymmärrämme nykyistä maailmaa, koska se on synnyttänyt eriäviä mielipiteitä ja herättänyt erilaisia ​​kiistoja. Tämän kirjoituksen aikana perehdymme Godefroy de Bouillon:een liittyviin eri näkökohtiin, analysoimme sen vaikutuksia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Samoin esitetään erilaisia ​​näkökulmia Godefroy de Bouillon:n täydellisen ja rikastuttavan ymmärtämisen saavuttamiseksi.

Godefroy de Bouillon ylittämässä Jordanvirtaa, kuvitus ensimmäistä ristiretkeä kuvaavassa kolmiosaisessa Chanson d'Antioche runoelmassa, joka luotiin noin vuonna 1180, jossa Godefroy on päähenkilö. Miniatyyrimaalari Maître (Mestari) de Fauvelin noin 1330-luku (rajattu kuva alkuperäisteoksesta).

Godefroy de Bouillon, Godefroi de Bouillon (ransk.: Godefroy; holl.: Godfried; saks.: Gottfried; lat. Godefridus Bullionensis; Gottfried Bouillonilainen tai Bouillonin Godefroy); (n. 1060 – 18. heinäkuuta 1100 Jerusalem) oli ensimmäisen ristiretken johtohahmoja ja Palestiinan ensimmäinen kristitty hallitsija.[1]

Godefroy de Bouillon moittii veljeään Balduinia, kuvitusta teokseen Roman de Godefroy de Bouillon et de Saladin vuodelta 1337, miniatyyrimaalari Maître (Mestari) de Fauvelin.

Suku

Godefroy oli Boulognen kreivi Eustace II:n ja Lorrainen kreivitär Ida d'Ardennen, Ala-Lorrainen herttua Godefroy II:n tyttären poika.[1] Hänen nuorempi veljensä Balduin I seurasi häntä valtaistuimelle, vanhin veli peri isänsä tittelin nimellä kreivi Eustace III. Hän kuului Flanders-sukuun.[2] Vaikka hänen setänsä nimesi hänet Ala-Lorrainen herttuakunnan perilliseksi vuonna 1076, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Henrik IV otti herttuakunnan pojalleen ja jätti Godefroy Bouillonille herttuakunnan Ardennien alueella Ranskassa. Godefroy voitti takaisin herttuakuntansa vuonna 1089 palkkiona uskollisesta palveluksestaan ​​Henrikin sodassa Saksia vastaan.[1]

Jerusalemin piiritys vuonna 1099 ja Godefroy valtaustornissa, kuvitusta teokseen Roman de Godefroy de Bouillon et de Saladin vuodelta 1337.
Godefroy de Bouillon, mekon rintamuksessa ja hihoissa Jerusalemin vaakuna ja kädessä 1400-luvulla yleistynyt hilpari, Maestro del Castello della Manta n. 1400-luku

Ristiretkeläinen

Paavi Urbanus II:n saarnat Jerusalemin vapauttamiseksi tekivät Godefroy de Bouilloniin vaikutuksen, ja vuonna 1095 hän myi kaiken omaisuutensa ja liittyi ristiretkeläisiin veljiensä Eustacen ja Balduinin kanssa.[1] Godefroyn ja Balduinin johtama 40 000 miehen vahvuinen armeija lähti Lorrainesta vuonna 1096. Saman vuoden marraskuussa joukot saavuttivat Konstantinopolin. Godefroy oli ensimmäinen ristiretken johtajista, joka saapui kaupunkiin.

Ristiretkeä johtivat aluksi Toulousen kreivi Raimund IV, Antiokian ruhtinas Bohemond ja Flanderin kreivi Robert II, Godefroyn ollessa merkitykseltään heitä vähäisempi. Hänen vaikutusvaltansa kuitenkin kasvoi Antiokian valloituksen jälkeen vuonna 1097. Hän sai Raimundin vakuutettua siitä, että ristiretkeläisten armeija oli johdatettava kohti Jerusalemia. Godefroy de Bouillon oli tärkeässä asemassa Jerusalemin piirityksessä, ja hän oli ensimmäisten joukossa, kun kaupunki vallattiin 15. heinäkuuta 1099.[1]

Jerusalemin kuningas

Raimundin kieltäytyessä Jerusalemin kuninkuudesta Godefroy de Bouillon valittiin kuninkaaksi. Godefroy ei kuitenkaan halunnut ottaa kuninkaan arvonimeä kaupungissa, jossa Jeesus oli ristiinnaulittu. Sen sijaan hän omaksui arvonimen Advocatus Sancti Sepulchri, "Pyhän haudan vartija".[1] Hallitsijana Godefroy oli heikko, mutta pitkä ja komea. Vaaleatukkainen Kaarle Suuren jälkeläinen esitettiin myöhemmissä legendoissa ja lauluissa ihannoituna hahmona, "täydellisenä kristittynä ritarina ja koko tarumaisen ristiretken verrattomana sankarina".[1]

Godefroy teki aselevon muslimien hallitsemien Askalonin, Kesarean ja Akkon rannikkokaupunkien kanssa ja torjui onnistuneesti Egyptin hyökkäyksen. Godefroy tunnusti itsensä myös Jerusalemin patriarkka Daimbertin vasalliksi, mikä loi perustan tuleville valtataisteluille maallikoiden ja niiden kirkollisten henkilöiden välillä, jotka pyrkivät hallitsemaan valtakuntaa.[1]

Perintö

Godefroy de Bouillon kuoli todennäköisesti johonkin tarttuvaan tautiin noin 40-vuotiaana 18. heinäkuuta 1100 Jerusalemissa, naimattomana ja ilman perillisiä. Hänen nuorempi veljensä Balduin I valittiin sen jälkeen Jerusalemin kuningaskunnan ensimmäiseksi kuninkaaksi ja kruunattiin 25. joulukuuta 1100.[1]

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i Godfrey of Bouillon. Duke of Lower Lorraine, Latin ruler in Palestine, First Crusade britannica.com. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Murray, Alan V.: The Crusader Kingdom of Jerusalem: A Dynastic History, 1099–1125. Prosopographica et Geneologica, 2000.ISBN 978-1-9009-3403-9 S. 30, 31, 117, 118-119, 158, 182, 203, 239
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Godefroy de Bouillon.
Edeltäjä:
  		"Pyhän haudan vartija"
  		Seuraaja:
Balduin I Jerusalemin kuninkaana
  Edeltäjä:
Konrad 		Ala-Lothringenin herttua
  		Seuraaja:
Henrik