Goldbachin konjektuuri
Nykymaailmassa Goldbachin konjektuuri:llä on keskeinen rooli yhteiskunnassa, olipa se sitten historiallisen viitepisteenä, yleisen edun mukaisen aiheen päähenkilönä tai tärkeänä hahmona nykyään. Sen vaikutus ulottuu moniin jokapäiväisen elämän osa-alueisiin, eikä sen merkitystä voida sivuuttaa. Tässä artikkelissa tutkimme syvällisesti Goldbachin konjektuuri:n merkitystä ja sen vaikutuksia eri aloilla kulttuurista politiikkaan, teknologiaan ja talouteen. Kattavan analyysin avulla pyrimme löytämään syitä sen merkittävään vaikutukseen ja sen asemaan modernissa yhteiskunnassa.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Goldbachin konjektuuri on preussilaisen Christian Goldbachin ehdottama otaksuma. Goldbach kirjoitti matemaatikko Leonhard Eulerille vuonna 1742 kirjeen, jossa hän ehdotti seuraavaa konjektuuria:
- Jokainen viittä suurempi kokonaisluku on kolmen alkuluvun summa.
Euler kiinnostui ongelmasta ja vastasi seuraavalla konjektuurilla:
- Jokainen kahta suurempi parillinen luku on kahden alkuluvun summa.
Goldbachin alkuperäinen ehdotus tunnetaan nimellä Goldbachin heikko konjektuuri ja Eulerin ehdotus nimellä Goldbachin vahva konjektuuri. Nimitykset tulevat siitä, että koska parilliseen lukuun voi aina lisätä alkuluvun kolme, heikko konjektuuri on tosi, jos vahva konjektuuri on tosi. Alkuluvut saavat olla samat (esimerkiksi 14 = 7+7).
Goldbachin konjektuuria ei ole toistaiseksi pystytty todistamaan todeksi. Se on yksi vanhimmista todistamattomista matematiikan konjektuureista. Goldbachin heikolle konjektuurille on kuitenkin löydetty raja, mistä alkaen väite on tosi.
Goldbachin vahvan konjektuurin on toisaalta osoitettu pitävän paikkansa melko suuriin lukuihin asti. Seuraava taulukko kertoo tutkimuksissa saavutetut rajat. Taulukon kaksi ensimmäistä tulosta on saavutettu ennen tietokoneiden aikakautta.
| Raja | Tutkijat | Vuosi |
|---|---|---|
| 1 × 104 | Desboves | 1885 |
| 1 × 105 | Pipping | 1938 |
| 1 × 108 | Stein ja Stein | 1965 |
| 2 × 1010 | Granville ym. | 1989 |
| 4 × 1011 | Sinisalo | 1993 |
| 1 × 1014 | Deshouillers ym. | 1998 |
| 4 × 1014 | Richstein | 1999, 2001 |
| 2 × 1016 | Oliveira e Silva | 24. maaliskuuta 2003 |
| 6 × 1016 | Oliveira e Silva | 3. lokakuuta 2003 |
| 2 × 1017 | Oliveira e Silva | 5. helmikuuta 2005 |
Laajemman kiinnostuksen Goldbachin konjektuurin tutkimiseen massiivisten tietokoneajojen avulla herätti Matti K. Sinisalon Mathematics of Computation -nimisessä tiedejulkaisussa vuonna 1993 ilmestynyt artikkeli, jossa väittämän osoitettiin pitävän paikkansa kaikilla lukua 4 suuremmilla parillisilla kokonaisluvuilla lukuun 400 000 000 000 asti.
Goldbachin väittämän tyyppistä tulosta ei voida luonnollisesti koskaan todistaa pelkkien massiivisten tietokoneajojen avulla. Teoreettisesti voidaan monista lukuteorian väittämistä usein osoittaa, että ne pitävät paikkansa jostakin tietystä luvusta lähtien. Jos tämä raja on tietokoneiden avulla saavutettavissa, väittämä saadaan täydellisesti todistettua.
Goldbachin konjektuuri on suuressa osassa kirjassa Petros-setä ja Goldbachin hypoteesi.
Kirjallisuutta
- Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 119. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0
Aiheesta muualla
- Goldbachin alkuperäinen kirje Eulerille (saksaksi)
- Goldbach's conjecture (Arkistoitu – Internet Archive), osa Chris Caldwellin alkulukusivuja (englanniksi)
- A million-dollar maths question. Anjana Ahujan artikkeli The Timesissä 16. marraskuuta 2000 (englanniksi)
- Goldbach conjecture verification, Tomás Oliveira e Silvan hajautetun laskennan projekti Golbachin konjektuuria varten (englanniksi)
- Verkossa oleva laskin Goldbachin hypoteesin testaamiseen (englanniksi)