Gottfrid Gräsbeck

Nykyään Gottfrid Gräsbeck on erittäin tärkeä asia, joka vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Alkuperäistään sen nykyiseen vaikutukseen Gottfrid Gräsbeck on ollut lukuisten tutkimusten, keskustelujen ja keskustelujen kohteena. Tämän artikkelin tavoitteena on tutkia perusteellisesti kaikkia Gottfrid Gräsbeck:een liittyviä näkökohtia sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään sen merkityksellisyyteen akateemisilla ja ammatillisilla aloilla. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Gottfrid Gräsbeck:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja sen jatkuvaa vaikutusta tulevaisuudessa.

Gottfrid Gustaf Unosson Gräsbeck (15. helmikuuta 1927 Turku – 19. heinäkuuta 2010 Turku) oli suomalainen säveltäjä ja kuoronjohtaja.[1]

Säveltäjänä Gräsbeck sovelsi monia eri sävellystekniikoita. Hän sävelsi muun muassa kuoroteoksia, elektronimusiikkia ja dodekafonisia teoksia. Gräsbeckin varhaisemmat sävellykset edustivat vahvasti modernismia. Hänen suuriin sävellysteoksiinsa kuuluvat muun muassa Stämmor ur elementen (1965) ja Magnificat (1983).

Gräsbeck toimi musiikin lehtorina Åbo Akademissa ja johti vuosikymmenien ajan Åbo Akademin kuoro- ja orkesteritoimintaa, muun muassa kuoroja Brahe Djäknar ja Florakören. Gräsbeckin johdolla yliopiston kuorot esiintyivät menestyksekkäästi myös ulkomailla. Ylioppilaskuoro Brahe Djäknar sai vuonna 1969 nais- ja mieskuorojen luokan ensimmäisen palkinnon Let the Peoples Sing -kilpailussa.

Gräsbeckille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1982.[2]

Gottfrid Gräsbeckin puoliso oli hammaslääkäri, pianisti La Vonne Gräsbeck (1929–2020[3]). Heidän lapsiaan ovat viulisti Manfred Gräsbeck, pianisti Folke Gräsbeck, pianisti Solveig Gräsbeck ja laulaja Yvonne Gräsbeck.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Gräsbeck, Gottfrid hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 12.11.2021.
  3. ↑ Kuolinilmoitus. Hufvudstadsbladet 31.10.2020, s. 47.