Tässä artikkelissa analysoimme Gotthard Heinrici-ilmiötä eri näkökulmista, jotta voimme ymmärtää sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Viime vuosikymmeninä Gotthard Heinrici on saavuttanut kasvavaa merkitystä useilla alueilla ja synnyttänyt keskustelua ja kiistoja sen merkityksestä ja seurauksista. Tutkimme historiallisesta, sosiologisesta, poliittisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta lähestymistavasta, kuinka Gotthard Heinrici on muokannut tapaamme suhtautua, ajatella ja organisoida itseämme yhteiskunnana. Samoin tarkastelemme erilaisia teorioita ja tutkimuksia, jotka auttavat valaisemaan tätä ilmiötä ja sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Syvän ja tarkan analyysin avulla pyrimme tarjoamaan lukijoillemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen Gotthard Heinrici:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan.
Gotthard Heinrici | |
---|---|
![]() Kenraalieversti Heinrici, 1943 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. joulukuuta 1886![]() |
Kuollut | 13. joulukuuta 1971 (84 vuotta)![]() |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) |
![]() ![]() ![]() |
Palvelusvuodet | 1905–1945 |
Taistelut ja sodat | |
Sotilasarvo | Kenraalieversti |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Gotthard Heinrici (25. joulukuuta 1886 – 13. joulukuuta 1971) oli saksalainen kenraali.
Toisessa maailmansodassa Heinrici komensi XII armeijakuntaa Ranskan valloituksen aikana vuonna 1940. Operaatio Barbarossan aikana hän palveli 2. panssaridivisioonassa ja komensi 4. armeijaa. Heinrici tuli sodan aikana kuuluisaksi riskialtteista taktiikoistaan, jotka onnistuivat lähes aina. Vuonna 1943 Heinrici oli sairauslomalla. Vuonna 1944 hän komensi 1. panssaridivisioonaa ja Unkarin 1. armeijaa. Vetäytyessään Slovakiaan Heinrici palkittiin rautaristin maaliskuussa 1945. Heinrici määrättiin huhtikuussa 1945 johtamaan Veikselin armeijakuntaa, 3. panssaridivisioonaa ja 9. armeijaa. Myöhemmin Heinrici käski joukkojensa vetäytyä Wolliniin. Wilhelm Keitel myöhemmin erotti Heinricin virastaan tottelemattomuudesta.
Heinrici vetäytyi joukkoineen Plöniin. Hän antautui vangiksi brittijoukoille 28. toukokuuta. Hänet vapautettiin vuonna 1948. Heinrici haudattiin kuoltuaan Freiburgin hautausmaalle.