Gustaf Taucher

Tänään haluamme käsitellä aihetta, josta on tullut erittäin tärkeä tänään: Gustaf Taucher. Puhummepa sitten Gustaf Taucher:n merkityksestä nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutuksesta ihmisten elämään tai jopa sen merkityksestä historiassa, tämä on aihe, joka ei lakkaa herättämästä kiinnostusta. Alkuperäistään sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään Gustaf Taucher on ollut keskustelun ja pohdinnan kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme Gustaf Taucher:n eri puolia ymmärtääksemme sen todellisen laajuuden ja merkityksen elämässämme.

Gustaf Taucher

Jarl Gustaf Gideon Taucher (29. marraskuuta 1889 Helsinki – 14. marraskuuta 1977 Helsinki)[1] oli suomalais-saksalainen jääkärieversti. Hän oli sotilasoppinsa Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän toimi pataljoonankomentajana Suomen sisällissodassa. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki pitkäaikaisena Suomen Punaisen Ristin pääsihteerinä.[2][3]

Perhetausta

Jääkäripataljoonan päällystöä Libaussa syksyllä 1917. Alin rivi': Oberzugf. Hugo Österman, zugf. Eric Schauman, oberzugf. Gabriel von Bonsdorff, zugf. Paul Ljungberg, oberzugf. Karl Mandelin, zugf. Einar Johansson. Keskimmäinen rivi: luutnantti Franzen, luutnantti Huyssen, luutnantti Rüets, kapteeni Ulrich von Coler, kapteeni Eduard Ausfeld, tohtori Osvald Sivén, yliluutnantti Stahel, Luutnantti Mellis, luutnantti Könnecke, tohtori Yrjö Salminen. Ylin rivi: oberzugf. Lauri Malmberg, oberzugf. Maximilian Savonius, oberzugf. Erik Heinrichs, oberzugf. Harald Öhquist, talouspäällikkö Arp, hauptzugf. Torsten Jernström, zugf. Torsten Lesch, oberzugf. Lennart Oesch, zugf. Knut Solin, tohtori Häberle, zugf. Lars Homén, zugf. Gustaf Taucher.

Taucherin vanhemmat olivat kihlakunnantuomari Isidor Eskil Henrik Taucher ja Lydia Charlotta Mathilda Wolff. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Alice Margareta Frostellin kanssa.[2][3]

Opinnot

Taucher kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisestä oppilaitoksesta vuonna 1908 ja liittyi Nylands Nationiin. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1908 - 1914.[2][3]

Jääkärikausi

Taucher liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän toimi pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Polangenissa järjestetyillä erikoiskursseilla (pommarikurssi) suomalaisena johtajana.[2][3]

Suomen sisällissota

Katso myös: Suomen sisällissota

Taucher saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana majuriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Vaasassa hän sai tehtäväkseen perustaa ja järjestää 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoona. Hän johdatti näin perustamansa pataljoonan sisällissodassa taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[2][3]

Sisällissodan jälkeinen aika

Taucher toimi sisällissodan jälkeen Kaartin jääkärirykmentin I pataljoonan komentajana. Hänet siirrettiin 14. elokuuta 1918 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti l:n ensimmäisen pataljoonan komentajaksi, josta hänet siirrettiin edelleen 5. tammikuuta 1919 Kajaanin sissipataljoonan (tunnettiin myöhemmin nimellä Pohjanmaan jääkäripataljoona) komentajaksi. Taucher osallistui vuonna 1920 Petsamon retkikuntaan, missä hän toimi Oulusta lähteneen 2. täydennysjoukon (niin sanottu maaliskuuta retkikunnan alias 3. retkikunta) johtajana. Koko retkikunnan päälliköksi hänet määrättiin 16. huhtikuuta 1920 alkaen. Retkikunnalta hän palasi entiseen tehtäväänsä Pohjanmaan jääkäripataljoonaan. Pohjanmaan jääkäripataljonasta hänet siirrettiin 13. helmikuuta 1924 Yleisesikunnan tilastollisen ja ulkomaaosaston päälliköksi. Yleisesikunnasta hänet määrättiin 26. elokuuta 1926 Suomen sotilasasiamieheksi Lontooseen, mistä hän palasi 27. elokuuta 1929 Keski–Suomen rykmentin komentajaksi. Taucher erosi armeijasta 31. tammikuuta 1930, jonka jälkeen hän toimi Suomen Punaisen Ristin pääsihteerinä.[2][3]

Luottamustoimet

Taucher toimi talvikuljetusta pohtineen komitean jäsenenä vuosina 1923–1926 ja rajavartiostojen ohjesääntökomitean jäsenenä vuonna 1924. Jääkäriprikaatin kunniatuomioistuimen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1919 ja 1923 ja Yleisesikunnan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1925–1926.[2][3]


Ylennykset ja kunniamerkit
Ylennykset Kunniamerkit
  • Gruppenführer 2. syyskuuta 1915
  • Zugführer 10. tammikuuta 1916
  • Oberzugführer 27. kesäkuuta 1917
  • Majuri 11. helmikuuta 1918
  • Everstiluutnantti 6. joulukuuta 1922
  • Eversti 31. tammikuuta 1930
Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin kunniamerkkinauhaKunniamerkkinauha Vapaudenristi 2.lk. miekkojen keraVapaudenristi 3. lk. kunniamerkkinauhaVapaudenristi 4. lk. kunniamerkkinauha
Vapaussodan muistomitalin kunniamerkkinauhaSuomen Punaisen Ristin kunniamerkkinauhaSuomen Punaisen Ristin kunniamerkkinauhaSuomen Punaisen Ristin kunniamerkkinauha
Preussin 2. lk. Rautaristin kunniamerkkinauhaSaksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristin kunniamerkkinauhaLatvian kolmen tähden ritarikunnan 3. lk. kunniamerkin kunniamerkkinauhaLatvian Punaisen Ristin ansioristin kunniamerkkinauha
Unkarin Punaisen Ristin kunniamerkkinauhaTanskan Punaisen Ristin kunniamerkkinauhaItalian Solidaarisuuden Tähden ritarikunan komentajamerkin kunniamerkkinauhaNorjan Punaisen Ristin ansiomitalin kunniamerkkinauha
Hollannin Orania-Nassaun ritarikunnan komentajamerkin kunniamerkkinauhaPuolan Punaisen Ristin kunniamerkkinauhaNorjan Pyhän Olavin ritarikunnan komentajamerkin kunniamerkkinauhaPuolan Polonia Restituten ritarikunnan 2. lk. kunniamerkin nauha
Ruotsin Waasa ritarikunnan 2. lk. komentajamerkin kunniamerkkinauhaRuotsin punaisen ristin kunniamerkkinauhaRuotsin punaisen ristin kunniamerkkinauhaYhdysvaltojen Punaisen Ristin ansiomitalin kunniamerkkinauha
Jääkärimerkki
  • Suomen Valkoisen Ruusun 2. lk. komentajamerkki
  • Vapaudenristi 2. lk.
  • Vapaudenristi 3. lk.
  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Suomen Punaisen Ristin kulta, hopea ja pronssi ansiomitali
  • Jääkärimerkki
  • Preussin 2. lk. Rautaristi [4]
  • Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
  • Latvian Kolmen Tähden ritarikunnan 3. lk. kunniamerkki
  • Latvian Punaisen Ristin ansioristi
  • Unkarin Punaisen Ristin ansioristi
  • Tanskan Punaisen Ristin ansiomerkki
  • Italian Solidaarisuuden Tähden ritarikunan komentajamerkki
  • Norjan Punaisen Ristin ansiomitali
  • Hollannin Orania-Nassaun ritarikunnan komentajamerkki
  • Puolan Punaisen Ristin upseerimerkki
  • Norjan Pyhän Olavin ritarikunnan komentajamerkki
  • Puolan Polonia Restituten ritarikunnan 2. lk.
  • Ruotsin Waasa ritarikunnan komentajamerkki
  • Ruotsin Punaisen ristin hopeinen ansioristi
  • Ruotsin Punaisen Ristin kultainen ansiomitali
  • Yhdysvaltojen Punaisen Ristin ansiomitali

Lähteet

  • Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

  1. ↑ Hiitola, Pekka: Jääkärieverstiluutnantti Taucher Jarl Gustaf Gideon Pohjan Prikaatin Kilta. Arkistoitu 6.9.2015. Viitattu 6.1.2009.
  2. ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  3. ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  4. ↑ Jernström 1933: 149.

Aiheesta muualla

Pohjan Prikaatin Kilta: Jarl Gideon Taucherin biografia (Arkistoitu – Internet Archive)