Gyula Horn

Tämän päivän artikkelissa puhumme Gyula Horn:stä, aiheesta, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Gyula Horn on erittäin laaja ja ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa, koska sillä on vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Gyula Horn:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutukseen kulttuuriin ja ihmisten elämään. Lisäksi analysoimme sen merkitystä nykyisessä tilanteessa ja miten se on luonut trendin eri alueilla. Olemme varmoja, että tämä artikkeli tarjoaa sinulle arvokasta tietoa ja auttaa sinua ymmärtämään paremmin Gyula Horn:n merkityksen ja vaikutuksen nyky-yhteiskunnassa.

Gyula Horn
Unkarin 64. pääministeri
15. heinäkuuta 1994 – 6. heinäkuuta 1998
Edeltäjä Péter Boross
Seuraaja Viktor Orbán
Unkarin ulkoministeri
10. toukokuuta 1989 – 23. toukokuuta 1990
Edeltäjä Péter Várkonyi
Seuraaja Géza Jeszenszky
Henkilötiedot
Syntynyt5. heinäkuuta 1932
Budapest, Unkari
Kuollut19. kesäkuuta 2013 (80 vuotta)
Budapest, Unkari
Ammatti poliitikko
Puoliso Anna Király
Tiedot
Puolue Unkarin sosialistinen puolue (MSZP) (1989-2013)
Muut puolueet Unkarin työväenpuolue (MDP) (1954-1956)
Unkarin sosialistinen työväenpuolue (MSZMP) (1956-1989)
Kunnianosoitukset Unkarin työläisten ja talonpoikien vallan muistomitali (1957)
Kaarle Suuren palkinto (1990)
Bundesverdienstkreuz (1990)
Stresemann-mitali (1990)
Humanitäärin palkinto (1992)
Schärfste Klinge (1992)
Das Glas der Vernunft (1995)
Goldene Henne (2004)
Itävallan tasavallan kunniamitali (2005)
Courage-palkinto (2005)
Memminger Freiheitspreis 1525 (2005)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Gyula Horn (5. heinäkuuta 1932 Budapest, Unkari – 19. kesäkuuta 2013 Budapest[1]) oli Unkarin pääministeri ja ulkoministeri. Hän toimi pääministerinä vuosina 1994–1998. Hän oli myös sosialismin ajan viimeinen ulkoministeri ja keskeinen vaikuttaja 1980-luvun lopun tilanteessa, joka johti sosialismin päättymiseen Unkarissa. Hänen arvellaan olleen päättämässä Unkarin rajojen avaamisesta DDR:stä lähteville saksalaisille.[2]

Kommunistisen Unkarin kasvatti

Gyula Horn kasvoi Budapestissä 7-lapsisessa juutalaisperheessä. Hän opiskeli ensin teknikoksi Unkarissa ja sen jälkeen Neuvostoliitossa Donin Rostovin talous- ja rahoituskorkeakoulussa valmistuen vuonna 1954. Myöhemmin hän valmistui Unkarin sosialistisen työväenpuolueen (MSZMP) poliittisesta akatemiasta vuonna 1970. Hän valmistui taloustieteiden kandidaatiksi vuonna 1977.[3] [4]

Horn oli aktiivinen kommunisti 1950-luvulta alkaen. Vuonna 1954 Horn liittyi Unkarin kommunistiseen puolueeseen, jota silloin kutsuttiin Unkarin työväenpuolueeksi (MDP). Marraskuussa 1956 hän oli mukana MDP:n uudelleenorganisoimisessa Unkarin sosialistiseksi työväenpuolueeksi (MSZMP). Samalla hän oli mukana János Kádárin johtamassa Unkarin kansannousun miliisin tehtävissä tukahduttamisprosessissa, jota Neuvostoliiton miehitysjoukot tukivat voimakkaasti. Vuonna 1957 hän sai työläisten ja talonpoikien vallan muistomitalin. Tämä palkinto myönnettiin vain korkea-arvoisille henkilöille, joilla oli merkittävä rooli "vastavallankumouksen" tukahduttamisessa. Myöhemmin hän ei yrittänyt kiistää rooliaan kansannousun aikana, mutta kommunismin kaatumisen jälkeen tämä aika elämästä varjosti hänen tekemisiään ja tarjosi poliittisille vastustajilleen lyömäaseen.[5] Tässä vaiheessa Horn työskenteli valtiovarainministeriössä vuosina 1954-1959. Hän sai työpaikan ulkoministeriössä vuonna 1959, ensin virkamiehenä Neuvostoliiton osastolla ja myöhemmin 1960-luvulla diplomaattina Bulgariassa ja Jugoslaviassa.[3] [4]

Reformikommunisti - kommunistisen Unkarin loppuajan poliitikko

Gyula Hornista tuli vuonna 1985 silloisen kommunistihallituksen varaulkoministeri. Samalla hänet valittiin Unkarin sosialistisen työväenpuolueen keskuskomiteaan.[3] Marraskuussa 1988 Horn osallistui varaulkoministerin ominaisuudessa Naton kokoukseen Hampurissa esittäen puheessaan ihmisoikeuksia korostavien sopimusten kunnioittamista.[6] Samalla hän toi esille muutoksen tarpeen Unkarin taloudessa eli siirtymisen puhtaasta valtio-omistajuudesta sekatalouteen, jossa yksityisilläkin olisi oma tärkeä roolinsa.[7]

Keväällä 1988 Gyula Horn nousi Miklós Némethin, viimeiseen kommunistiajan, hallitukseen ulkoministeriksi. Hornin asema länsivaltojen silmissä muutoshakuisena reformikommunistina parani, kun Itävallan ulkoministeri Alois Mock ja hänen unkarilainen virkaveljensä Gyula Horn murtautuivat 27. heinäkuuta 1989 symbolisesti yhdessä raja-aidan läpi[8] korostaakseen Unkarin 2. toukokuuta 1989 tekemää päätöstä purkaa rajalla olleet valvontajärjestelmät.[9]

Ulkoministeri Gyula Horn tapaa Länsi-Saksan silloisen ulkoministeri Hans-Dietrich Genscherin marraskuussa 1989.

Horn ulkoministerinä ilmoitti vähän myöhemmin, että Unkarin viranomaiset sallivat 11. syyskuuta 1989 alkaen DDR:n kansalaisten ylittää Itävallan vastaisen länsirajan, ja Itävalta on valmis hyväksymään rajanylityksen ilman viisumia. Raja oli auki lokakuun 7. päivään asti. Kun päätös julkistettiin, Unkarissa oli noin 60 000 itäsaksalaista. Tämä rajan avaaminen vaikutti merkittävästi Itä-Saksan järjestelmän kaatumiseen ja sitä seuranneeseen Saksan yhdistymiseen.[10]

Erityisesti Saksassa arvostettiin Hornin kesän 1989 toimintaa rajan avaamisessa. Hänelle myönnettiinkin vuonna 1990 useita saksalaisia tunnustuspalkintoja, kuten Aachenin kaupungin Kaarle Suuren palkinto, ulkoministeri Genscherin antamana Saksan liittotasavallan Bundesverdienstkreuz ja saksalaisen 1920-luvun ulkoministeri Gustav Stresemannin mukaan nimetyn Euroopan yhdistämisestä tai rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamisesta muistetun Stresemann-mitalin.[5]

Horn oli keskeisesti mukana MSZMP:n muuttamisessa Unkarin sosialistiseksi puolueeksi (MSZP) myöhemmin vuonna 1989. Marraskuussa 1989 hän jätti Unkarin hakemuksen Euroopan neuvostoon ensimmäisenä silloisen Neuvostoliiton valtapiirin maana.[11] Ulkoministerinä hän valmisteli ja allekirjoitti Unkarin ja Neuvostoliiton joukkojen vetäytymissopimuksen maaliskuussa 1990.[12] Siirtymäkauden poliitikoista, mukaan lukien kansalaisopposition edustajat, hän oli ensimmäinen Unkarissa, joka nosti esiin ja ehdotti kysymystä mahdollisesta Nato-jäsenyydestä[13] ja Euroopan unioniin.[2]

Pääministeri - kommunismin jälkeisen ajan poliitikko

Unkarissa suoritettiin kommunistisen jälkeisen ajan ensimmäiset parlamenttivaalit maaliskuussa 1990. Horn valittiin tällöin parlamenttiin, vaikka Hornin edustama, nimensä vaihtanut Unkarin sosialistinen puolue (MSZP) kokikin ankaran tappion saaden vain 34 edustajaa 386-jäseniseen Unkarin parlamenttiin.[14] Vuonna 1990 Horn valittiin myös Rezső Nyersin seuraajana MSZP:n puheenjohtajaksi. Hän toimi tässä vaiheessa parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana vuoteen 1993 asti.

Sosialistinen puolue voitti Hornin johdolla toukokuussa 1994 käydyt toiset kommunistiajan jälkeiset Unkarin parlamenttivaalit. Puolueen parlamenttiedustajien määrä nousi 34:stä 209:ään.[15] Hälventääkseen kommunistiajan johtajien paluuta uuden Unkarin johtoon Horn puolueineen liittoutui Vapaiden demokraattien (SZDSZ) kanssa hallituksen muodostamiseksi.[16] Horn joutui juuri ennen vaaleja vakavaan auto-onnettomuuteen ja joutui käyttämään esiintyessään kaulan alueen tukea usean kuukauden ajan.[17]

Hornin virkaan astuneelle hallitukselle keskeisimmäksi haasteeksi muodostui maan talous. Ensimmäisiä asioita oli pitkään suunnitellun vuoden 1996 Budapestin maailmannäyttelysuunnitelmien keskeyttäminen taloushaasteiden vuoksi.[18] Hornin hallituksessa valtiovarainministereinä toimineet László Békesi ja Lajos Bokros toteuttivat tiukkaa talouspolitiikkaa. Säästöpakettia valmisteltiin jo Békesin aikana, mutta hänen eronsa jälkeen uusi valtiovarainministeri Bokros julkisti paketin maaliskuussa 1995 saaden hänen mukaansa "Bokros-paketin" nimen.[19] Sen mukaan sosiaalihuoltojärjestelmiä uudistettiin ja yksityistämisen tuotot käytettiin julkisen talouden velkojen maksuun. Vaihtotaseen alijäämää hallittiin aktiivisella valuuttakurssipolitiikalla devalvoinnin myötä. Paketin hyväksyminen Sosialistisen puolueen sisällä vaati Hornilta paljon työtä, koska "Bokros-paketin" toimenpiteet olivat monen poliittisen, taloudellisen ja perustuslaillisen kritiikin kohteena. Kansainväliset rahoituslaitokset ja sijoittajat suhtautuivat kuitenkin sopeuttamiseen kokonaisuudessaan myönteisesti. Vaikka Bokros erosi valtionvarainministerin tehtävästä oltuaan siinä vuoden pääministeri Horn totesi, että tiukasta vakautuspolitiikasta ei anneta periksi.[20] Unkarin parantunut taloustilanne oli tärkeä EU:n arvioidessa liittoon pyrkivien entisten itäblokin maiden edellytyksiä liittyä EU:iin.[21]

Gyula Horn oli arvostettu puhuja pääministerikautensa jälkeen. Kuvassa Horn on vastaanottamassa hänelle myönnettyä palkintoa Saksan Memmingenin kaupungissa syyskuussa 2005.

Hornin hallituksen aikaan helmikuussa 1996 Unkarissa suoritettiin kansanäänestys liittymisestä Natoon. Sen mukaan 85% äänestäneistä kannatti Natoon liittymistä, jota Hornin hallitus vei eteenpäin.[22]

Pääministeriaikanaan Horn oli arvostettu vieras. Hän osallistui mm. Suomessa elokuussa 1995 Etykin juhlaseminaariin, kun vuoden 1975 Etyk-kokouksesta oli kulunut 20 vuotta. Pääministeri Horn mainitsi omassa Helsingin puheessaan[23]:

»…Etyjillä on tärkeä tehtävä tuotaessa demokratian kulttuuria maihin, joista tätä perinnettä puuttuu. Horn vaati myös ymmärtämystä entisen idän pikkumaille, jotka nyt hakevat turvallisuuttaan Natosta.»

Pääministeriyden jälkeiset vuodet

Gyula Horn hautajaiset heinäkuussa 2013. Paikalla olivat mm. Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz, Saksan entinen ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher sen hetkisen ja entisten Unkarin presidenttien lisäksi.[24]

Toukokuun 1998 parlamenttivaaleissa Horn ja hänen sosialistipuolueensa kokivat selvän tappion menettäen parlamentissa ehdottoman 209 edustajan enemmistön saaden 134 edustajaa parlamenttiin. Näin valtaannousi Viktor Orbán ja hänen Fidesz-puolueensa. Horn luopui puolueensa johdosta tappioon päätyneiden vaalien jälkeen. Vuoden 2002 jälkeen hän jäi puolieläkkeelle. Toukokussa 2002 valtaannoussut Péter Medgyessyn hallitus nimitti hänet Euroopan unionin erityisraportoijaksi. Hän sai toisen sijan MSZP:n vaalilistalla vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa Unkarissa, mutta Horn ilmoitti ennen vaaleja, ettei hän halua Euroopan parlamentin jäseneksi.[5]

Elokuussa 2007 Horn sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, josta hän ei päässyt enää työkykyiseksi. Horn menehtyi kesäkuussa 2013 80-vuoden iässä. Hänen kommunistinen historiansa, erityisesti vuoden 1956 tapahtumien jälkeinen aika, vaikeutti kotimaista tunnustusta. Niinpä Unkarin parlamentin äänestämät tunnustuslausunnot hävisivät parlamenttiäänestyksissä Hornin 70. ja 75. syntymäpäivinään. Vuonna 2007 pääministeri Ferenc Gyurcsány ehdotti Hornille Unkarin ansioritarikunnan tunnustusta, mutta silloinen presidentti László Sólyom ei hyväksynyt johtuen Hornin vuoden 1956 jälkeisistä toimista kommunistihallinnossa.[25]

Lähteet

  1. ↑ Gyula Horn nndb.com. 2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Annina Wallius: Unkarin entinen pääministeri Gyula Horn kuoli, Yle uutiset, viitattu 19.6.2013
  3. ↑ a b c Kaija Virta: Merkillinen polittinen ura. Helsingin Sanomat, 14.12.1994, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  4. ↑ a b Kaija Virta: Gyula Horn - sosiaalidemokraatti? Helsingin Sanomat, 21.10.1995, s. 39. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.1.2025.
  5. ↑ a b c Gyula Horn Biografie horngyula.de. 2019. (saksaksi)
  6. ↑ Gyula Horn: Unkari ehdotti Euroopan ihmisoikeusyhteistyötä. Helsingin Sanomat, 16.11.1988, s. 33. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.1.2025.
  7. ↑ Jyrki Palo: Unkari haluaa uudistua Euroopan malliin. Helsingin Sanomat, 18.12.1988, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  8. ↑ So viel Anfang vom Ende Die Presse. Viitattu 9.1.2025. (saksaksi)
  9. ↑ Jyrki Palo: Reikiä "rautaesirippuun" - Unkari aloitti sähköaidan purkamisen Itävallan rajalla. Helsingin Sanomat, 3.5.1989, s. 34. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.1.2025.
  10. ↑ Teppo Tiilikainen: Kylmän sodan loppusuora. Suomen Kuvalehti, 15.8.2014, s. 22-31. Suomen Kuvalehti (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  11. ↑ Lauri Karén: Unkari anoo Euroopan neuvostoon ensimmäisenä sosialistisena maana. Helsingin Sanomat, 17.11.1989, s. 42. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  12. ↑ Unkari ja Neuvostoliitto sopivat joukkojen vedosta. Helsingin Sanomat, 11.3.1990, s. 38. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  13. ↑ Unkarin ulkoministeri otti puheeksi jäsenyyden Natossa. Helsingin Sanomat, 22.2.1990, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  14. ↑ Jyrki Palo: Oikeiston voitto varmistui Unkarissa - Demokraattinen foorumi muodostanee kolmen puolueen porvarihallituksen. Helsingin Sanomat, 10.4.1994, s. 32. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  15. ↑ Jyrki Palo: Sosialistit voittivat enemmistön Unkarissa - uusi vaalijärjestelmä kohteli kaltoin porvarillisia puolueita. Helsingin Sanomat, 31.5.1994, s. 23. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  16. ↑ Jyrki Palo: Unkarille sosialistien ja liberaalien hallitus. Helsingin Sanomat, 16.7.1994, s. 33. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.1.2025.
  17. ↑ Jyrki Palo: Valta voi vaihtua Unkarin vaaleissa - pääministeriehdokkaan kolari toi dramatiikkaa kampanjaan. Helsingin Sanomat, 16.7.1994, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  18. ↑ Unkari ei järjestä vuoden 1996 maailmannäyttelyä. Helsingin Sanomat, 29.7.1994, s. 19. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  19. ↑ Jyrki Palo: Unkarin hallitus teki rajun kriisipaketin - Forintti devalvoitin yhdeksän prosenttia. Helsingin Sanomat, 14.3.1995, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  20. ↑ Jyrki Palo: Unkarin valtionvarainministeri erosi. Helsingin Sanomat, 20.2.1996, s. 17. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  21. ↑ Jyri Raivio: EU-komissio haluaa lykätä laajennusta kunnes päätöksentekoa on uudistettu. Helsingin Sanomat, 17.7.1997, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  22. ↑ Teppo Tiilikainen: Unkari ilmoitti Natolle hyväksyvänsä sopimuksen. Helsingin Sanomat, 20.2.1996, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  23. ↑ Jukka Luoma, Paavo Rautio, Tommi Tolkki: Genscher: Ostpolitik avasi tien Etykille - Etykin juhlaseminaarin puhujat kiittivät 20 vuota sitten pidetyn Helsingin kokouksen tuloksia. Helsingin Sanomat, 2.8.1995, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.1.2025.
  24. ↑ Dignitaries praise Horn as a former prime minister politics.hu. 8.7.2013. Arkistoitu 8.10.2013. (englanniksi)
  25. ↑ Sólyom László megtagadta Horn kitüntetését jogiforum.hu. 5.7.2008. (unkariksi)

Aiheesta muualla

Kaarle Suuren palkinnon saajat
1950–1975
1976–2000
2001–