Nykymaailmassa HMS Campania on aihe, joka on kiinnittänyt laajan yleisön huomion. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, yhteiskuntavaikutuksistaan tai henkilökohtaisesta merkityksestään, HMS Campania on noussut kiinnostavaksi aiheeksi eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti HMS Campania:n aihetta ja tarjoamme kattavan ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen, jonka avulla lukijat ymmärtävät sen tärkeyden ja merkityksen. Kattavan analyysin avulla tarkastelemme erilaisia HMS Campania:een liittyviä näkökohtia tarjoamalla rikastuttavan näkökulman, joka herättää pohdintaa ja keskustelua. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa HMS Campania herättää kiinnostusta, joka ansaitsee käsitellä perusteellisesti, ja tämän artikkelin tarkoituksena on tyydyttää tämä tiedon ja ymmärryksen tarve.
HMS Campania | |
---|---|
![]() HMS Campania |
|
![]() |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Glasgow, Skotlanti |
Kölinlasku | 1892 |
Laskettu vesille | 8. syyskuuta 1892 |
Palveluskäyttöön | 17. huhtikuuta 1915 |
Poistui palveluskäytöstä | uponnut 5. marraskuuta 1918 Firth of Forthissa |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 20 900 t |
Pituus | 189,6 m |
Leveys | 19,8 m |
Syväys | 8,7 m |
Koneteho | 28 000 ihp (21 MW) |
Nopeus | 19,5 solmua |
Miehistöä | 600 |
Aseistus | |
Aseistus |
10-12 lentokonetta 6 x QF 4,7" tykkiä 1 x 3" ilmatorjuntatykki |
HMS Campania oli Britannian kuninkaallisen laivaston vesilentokoneiden emälaiva, joka oli muutettu tehtäväänsä ensimmäisen maailmansodan alussa valtameriristeilijästä. Muutostöiden valmistuttua vuoden 1915 alkupuoliskolla se oli koeajoissa ja koulutettavana Suuressa laivastossa. Tällöin todettiin tarve pidemmälle suurempien koneiden lentoonlähdön mahdostavalle lentokannelle, ja alus modernisoitiin myöhemmin ehdotuksen mukaisesti.
Alus valmistui vuonna 1893 Cunard Linen risteilyaluksena RMS Campania, joka palveli reitillä Liverpoolista New Yorkiin. Se oli uransa alkuvaiheessa reittinsä nopein alus. Lokakuussa 1914 alus myytiin romutettavaksi T. W. Wardille, jolta kuninkaallinen laivasto lunasti aluksen 32 500 punnalla.
Aluksen ensimmäinen muutos ei ollut onnistunut, koska se kykeni operoimaan koostaan huolimatta vain muutamalla lentokoneella. Aluksella tehtiin lisää muutoksia vuosina 1915–1916 Cammell Lairdin telakalla Birkenheadissä, jolloin sille rakennettiin lentoonlähtöalusta ja kaksi savuhormin jakamaa lentokonesuojaa, joiden välillä oli ramppi. Aluksen komentosiltaa korotettiin, jotta savuhormit eivät estäisi näkyvyyttä. Aluksen takamasto poistettiin, ja kansirakenteita madallettiin. Alukselle asennettiin kolmen tuuman ilmatorjuntatykki. Muutostöiden valmistuessa huhtikuussa 1916 alus kykeni operoimaan 10–11 lentokoneella.[1]
Alus on historian ainoa lentotukialus, jolle suunniteltiin omat nimikkolentokoneet, Fairey Campaniat.
Alus ei osallistunut Skagerrakin taisteluun toukokuussa 1916 tietokatkoksen vuoksi, mutta se teki partiomatkoja Suuren laivaston osastojen mukana. Se ei kuitenkaan osallistunut näillä matkoilla taistelutoimiin, ja alus siirrettiinkin koulutustehtäviin moottorivikojen vuoksi. Marraskuussa 1918 alus oli Firth of Forthissa ankkurissa myrskyn yllättäessä. Aluksen ankkuri irtosi pohjasta, ja se törmäsi HMS Gloriousiin ja HMS Royal Oakiin. Aluksen runko repeytyi aiheuttaen vuodon, joka upotti aluksen hitaasti. Onnettomuudessa ei sattunut henkilövahinkoja.[2]
HMS Hermes – HMS Ark Royal – HMS Empress – HMS Riviera – HMS Engadine – HMS Campania – HMS Anne – HMS Raven II – HMS Pegasus – HMS Ben-my-Chree – HMS Vindex – HMS Manxman – HMS Nairana |
Edeltäjä: ei edeltäjää – Seuraaja: HMS Argus |