Haapaniemenkatu (Helsinki)

Tänään puhumme Haapaniemenkatu (Helsinki):stä, aiheesta, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Haapaniemenkatu (Helsinki) on ongelma, joka vaikuttaa kaikenikäisiin, sukupuolisiin ja yhteiskuntaluokkiin kuuluviin ihmisiin, koska sillä on merkitystä jokapäiväisen elämän eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja näkökulmia, jotka liittyvät Haapaniemenkatu (Helsinki):een, analysoimalla sen mahdollisia seurauksia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Jotta voimme tarjota kokonaisvaltaisen näkemyksen Haapaniemenkatu (Helsinki):stä, perehdymme sen alkuperään, kehitykseen ja sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Liity tälle matkalle ymmärtääksesi paremmin Haapaniemenkatu (Helsinki):tä ja sen vaikutusta maailmaamme!

Haapaniemenkatu Hämeentien risteyksestä katsottuna. Vasemmalla puita Väinö Tannerin kentän reunalla, oikealla asuintalojen jälkeen Kone ja Silta Oy:n entinen separaattoritehdas. Taustalla Merihaan tornitaloja.
Haapaniemenkatu Sörnäisten rantatien risteyksestä etelään katsottuna. Kadun näkyvissä oleva osuus johtaa tunneliin.
Haapaniemenkadun tunneli Merihaassa

Haapaniemenkatu (ruots. Aspnäsgatan) on katu Helsingin Sörnäisissä. Se kulkee Hämeentieltä Sörnäisten rantatien yli Merihakaan. Sen alkupäässä on Väinö Tannerin kenttä, jonka varhaisempi nimi oli Haapaniemen urheilukenttä. Kentän ja kadun nimi on vuonna 1928 käyttöön otettu suomennos Aspnäsistä, joka on vanha paikannimi. Kadun nimeksi otettiin vuonna 1893 Aspnäsgatan, joka johtuu vanhasta vuokra-alueen nimestä Aspnäs. Ehdotettiin myös nimeä Aspnäs allen. Suomenkieliseksi nimeksi tuli vuonna 1909 Aspnäsinkatu ja 1928 siis Haapaniemenkatu, jota ehdotettiin jo 1908.[1]

Aiemmin Hämeentien toisella puolella oli Haapaniemenkuja, jonka nimi vuonna 1969 muutettiin Ässärinteeksi. Uusi nimi annettiin sotien aikaisen Ässärykmentin mukaan.[2]

Haapaniemenkatu 4:ään, Väinö Tannerin kentän itälaidalle, valmistui vuonna 1974 niin sanottu Elinkeinohallituksen talo, valtava toimistokolossi, jonka suunnitteli arkkitehti Kaj Salenius. Elinkeinohallituksen ja sen seuraajien (Kilpailuvirasto, Kuluttajavirasto, sitten Kilpailu- ja kuluttajavirasto) lisäksi rakennuksessa toimi pitkään myös työvoimatoimisto. Rakennus purettiin 2010-luvun lopulla lukuun ottamatta Kaikukadun puoleista osaa. [3][4] Senaatti-kiinteistöt kaavaili paikalle uutta valtion virastotaloa, jossa olisi myös hotelli ja asuntoja, mutta vetäytyi hankkeesta toistaiseksi niin, että tontti on ollut tyhjänä vuodesta 2017[5][6].

Kadun varrella numerossa 5 on entinen Wärtsilä yhtymä Oy Kone ja Sillan separaattoritehdas, joka on nykyisin toimistotalo. Separaattoritehdas on Näkinpuiston asuinalueeksi muutetun tehdaskorttelin ainoa jäljelle jäänyt teollisuusrakennus. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Armas Lindgren ja Bertel Liljequist.[7]

Entisessä Kokos-saippuatehtaassa Haapaniemenkatu 6:ssa[8] on vuodesta 2000 toiminut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu[9].

Haapaniemenkadun Merihaassa oleva osuus Sörnäisten rantatien ja Hakaniemenrannan välillä kulkee katetussa tunnelissa, jonka yläpuolella betonikannella on jalankulkutaso. Tunnelin kautta on ajoyhteys kannen alla oleville pysäköintipaikoille.[10]

Monet pitävät Haapaniemenkatua yhtenä Helsingin rumimmista kaduista. Erityisesti tunneliin sijoittuvaa osuutta kadusta pidetään vastenmielisenä. [11]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Helsingin kadunnimet s. 97
  2. ↑ Helsingin kadunnimet s. 149
  3. ↑ Schulman, Sari & Loukusa, Kerttu: Haapaniemenkatu 4 virastotalo, rakennushistoriaselvitys, s. 2–8. Arkkitehtitoimisto Schulman, Senaatti-kiinteistöt, 2013. Kirjanen digitoituna Internet Archivessa (PDF) Viitattu 23.9.2023.
  4. ↑ Haapaniemenkatu 4:ssa alkaa purku-urakka Projektiuutiset. 9.6.2016. Viitattu 23.9.2023.
  5. ↑ Kortelainen, Mikko: Entisen työvoimatoimiston paikalle ”Helsingin ensimmäinen hybridirakennus”. Rakennuslehti, 27.9.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.9.2023.
  6. ↑ Jokinen, Juho: Puretun toimistokolossin tontti jäämässä jättömaaksi Hämeentien varrella – valtion rakennushanke jäihin. Helsingin Sanomat, 15.2.2017. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 23.9.2023.
  7. ↑ Helsingin kaupunginmuseo Finna.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Nenonen, Kaija: Ratsutalli tehtaan varjossa. (Helsingin korttelit kertovat -sarja, osa 10) Helsingin Sanomat, 5.3.1984, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  9. ↑ Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu stadissa.fi. Viitattu 24.9.2023.
  10. ↑ Bonsdorff, Mikko ym.: Merihaka. Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys, s. 11, 248, 260. Helsinki: Helsingin kaupunki, 2020. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:30 ISBN 978-952-331-844-1 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 6.5.2023.
  11. ↑ Kadut | ”Karu, kylmä, ei vihreää missään” – Helsingin rumimman kadun äänestyksessä ylivoimainen voittaja Helsingin Sanomat. 29.9.2023. Viitattu 29.9.2023.

Aiheesta muualla