Hallavahakas

Tässä artikkelissa tutkimme Hallavahakas:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Yhteiskuntaan ja kulttuuriin kohdistuvista vaikutuksistaan ​​tunnettu Hallavahakas on ollut keskustelun ja analyysin kohteena useilla aloilla. Syntymisestään nykypäivään Hallavahakas on jättänyt merkittävän jäljen historiaan, ja sen vaikutus on edelleen käsinkosketeltava nykymaailmassa. Tässä artikkelissa perehdymme Hallavahakas:n tärkeimpiin näkökohtiin, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja tulevaisuuden ennustetta. Valmistele mielesi löytö- ja itsetutkiskelumatkalle Hallavahakas:n upeassa universumissa.

Hallavahakas
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Agaricales
Heimo: Hygrophoraceae
Suku: Metsävahakkaat Hygrophorus
Laji: hypothejus
Kaksiosainen nimi

Hygrophorus hypothejus
Fr. [2]

Katso myös

  Hallavahakas Commonsissa

Hallavahakas (Hygrophorus hypothejus) on Suomessa myöhäissyksyn merkittävimpiä ruokasienilajeja. Se esiintyy toisinaan vielä lumien aikaan, ja lokakuun loppu sekä marraskuu ovat sienen parasta keruuaikaa.[3] Hallavahakas esiintyy yleensä pienehköissä ryhmissä.

Ulkonäkö ja koko

Hallavahakkaan lakki on laakea, kuoppakeskustainen, ohutmaltoinen, oliivinvihertävänruskea tai mustanruskea, keskeltä usein tummin, sekä limapintainen ja noin 2–6 cm leveä. Heltat ovat keltaiset ja lyhytjohteiset, paksut, vahakkaille tyypillisesti harvassa. Jalka noudattelee helttojen kanssa samaa väriä, se on tyvestä punertava, muuten limainen mutta yläosastaan kuiva. Malto on oranssinkeltaista ja maku mieto. Yleensä sieni tulee esiin vasta loppusyksystä, ensimmäisten pakkasten jälkeen.[3][4][5]

Levinneisyys

Hallavahakas on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.[4]

Kasvupaikka ja elinympäristö

Lajia tapaa yleisenä kangasmetsissä ja jäkäläkankailla männyn seuralaisena. Se on männyn juurisieni.[4][5]

Käyttö

Miedonmakuista hallavahakasta voi käyttää kaikin tavoin ruokasienenä. Se ei ole lainkaan harvinainen, mutta itiöemien esiintyminen sattuu myöhäiseen syksyyn.[4][5] Sitä on myös käytetty värjäykseen.[3][6]

Hallavahakasta muistuttaa lähimmin harmaakirjovahakas (Hygrophorus olivaceoalbus).

Kuvia

Lähteet

  1. ↑ Dahlberg, A.: Hygrophorus hypothejus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 24.8.2008
  3. ↑ a b c Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 51. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19559-6
  4. ↑ a b c d Salo, Kauko: Hallavahakkaat odottavat poimijaansa 2.11.2006. Metsäntutkimuslaitos. Arkistoitu 22.6.2016. Viitattu 21.11.2017.
  5. ↑ a b c UPM Metsämaailma: Hallavahakas (Hygrophorus hypothejus) metsamaailma.fi. Arkistoitu 6.8.2016. Viitattu 21.11.2017.
  6. ↑ Coloria.net: Värjäys: Kasveja H coloria.net. Viitattu 21.11.2017.

Aiheesta muualla