Hanna Hauru

Hanna Hauru:n teema on kiinnittänyt ihmisten huomion erilaisista taustoista ja kiinnostuksen kohteista. Hanna Hauru on pitkään ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena. Sen relevanssi ja merkitys ovat mahdollistaneet sen, että siitä tulee kohtauspaikka eri näkökulmille ja lähestymistavoille. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti Hanna Hauru:n monia puolia tarkoituksenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Tarkan analyysin ja olennaisten todisteiden esittämisen avulla pyrimme edistämään Hanna Hauru:n ymmärtämistä ja arvostusta.

Hanna Marita Hauru (1. marraskuuta 1978 Oulu – 18. heinäkuuta 2021[1][2][3]) oli suomalainen kirjailija. Häneltä on julkaistu neljänovellikokoelmaa ja viisi pienoisromaania. Hauru opetti kirjoittamista Tampereen Viita-akatemiassa ja oululaisen Huutomerkki ry:n kurssilla sekä Limingan Taidekoulun sanataiteen opettajana. Hanna Hauru oli töissä toimittajana sanomalehti Kansan Tahdossa tammikuusta 2002 helmikuuhun 2004.

Haurun runollista kieltä ja pohjoiseen sijoittuvia tarinoita on verrattu Timo K. Mukan, Rosa Liksomin ja Maria Jotunin tuotantoon. Liksomin tavoin Hauru kuvaa maaseutuelämän ja kaupungin vastakkainasetelmaa, jossa kaupunki edustaa vapautta ja uudistumista. Maaseudun valttina taas on voimaannuttava luonto. Haurun teosten maailma on kuitenkin useimmiten karu ja rikkirevitty, julmuudessaan ja terävyydessään inhorealistinen. Myös myyteillä ja symboleilla on vahva osa kerronnassa.

Novellikokoelmassaan Muuttoliike Hauru uudisti kerrontaansa tuomalla aiempaa suoremmin mukaan huumorin eri ulottuvuuksia. Siinä, Haurun neljännessä teoksessa, henkilöhahmot syvenevät ja pehmenevät, ja soljuva kieli jättää aiempaa enemmän tilaa vivahteille.[4]

Teoksellaan Jääkansi, joka on pienoisromaani sotien jälkeisestä elämästä pohjoisen pitäjissä, hän oli vuonna 2017 Finlandia-palkintoehdokkaana.[5]

Hanna Haurun viimeiseksi teokseksi jäi pienoisromaani Viimeinen vuosi.

Haurun tekstejä on julkaistu myös lehdissä Kaltio, Voima ja Rihmasto-verkkolehti sekä harrastajakirjoittaja-antologiassa Esille jotta muistaisit (Oulu-opisto 2000).[6]

Hauru sairasti kroonista haimatulehdusta, joka ajan mittaan johti ensimmäisen tyypin diabetekseen.[7]

Teokset

  • Eivätkä he koskaan hymyilleet. Like 2002 (novelleja)
  • Raaka, punainen marja. Like 2004 (novelleja)
  • Tyhjien sielujen saari. Like 2005 (romaani)
  • Muuttoliike. Like 2006 (novelleja)
  • Utopia eli erään kylän tarina. Like 2008 (romaani)
  • Liian pienet sandaalit. Like 2010 (novelleja)
  • Paperinarujumala. Like 2013 (romaani)
  • Jääkansi. Like 2017 (romaani)
  • Viimeinen vuosi. Like 2021 (romaani)

Lähteet

  1. ↑ Arvostettu kirjailija Hanna Hauru on kuollut. Yle uutiset, viitattu 22.7.2021.
  2. ↑ Arktisen hysterian mestari, kirjailija Hanna Hauru on kuollut: ”Hän pystyi löytämään synkkyyteen toivoa ja valoisuutta, lempeyttä ihmisyyttä kohtaan” Helsingin Sanomat. 22.7.2021. Viitattu 22.7.2021.
  3. ↑ Kuolinilmoitus, Kaleva 15.8.2021, s. 38
  4. ↑ Kaitasuo, Krista: Mutta suurin niistä on rakkaus. (Kiiltomato.net. 27.8.2006.)
  5. ↑ Arvostettu kirjailija ja Finlandia -ehdokas Hanna Hauru on kuollut Ilta-Sanomat. 22.7.2021. Viitattu 23.7.2021.
  6. ↑ Hauru, Hanna Kirjasampo. Viitattu 19.4.2013.
  7. ↑ Vakava haimasairaus oli viedä kirjailija Hanna Haurun elämänhalun: ”Nyt aion ihan piruuttani elää vanhaksi”. Anna, viitattu 22.7.2021.

Aiheesta muualla