Hannu Leminen

Hannu Leminen on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Siitä lähtien se on ollut keskustelun, keskustelun ja tutkimisen kohteena asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön yrittäessä ymmärtää sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Tämä artikkeli sukeltaa Hannu Leminen:een ja tarkastelee sen alkuperää, kehitystä ja nykyistä merkitystä. Yksityiskohtaisen ja oivaltavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä ilmiötä tarjoamalla täydellisen ja päivitetyn näkemyksen sen merkityksestä ja vaikutuksesta eri alueilla. Lähestymällä Hannu Leminen:tä eri näkökulmista, tavoitteena on tarjota panoraamanäkymä, jonka avulla lukija voi syventyä aiheeseen laajasti ja syvästi.

Hannu Leminen
Henkilötiedot
Koko nimi Hanno Päiviö Leminen
Syntynyt5. tammikuuta 1910
Helsinki
Kuollut6. kesäkuuta 1997 (87 vuotta)
Turku
Ammatti lavastaja, ohjaaja, Yleisradion johtaja
Puoliso Helena Kara
Ohjaaja
Taiteilijanimet H. Lemi, Lemi
Palkinnot

Parhaan ohjauksen Jussi 1944
Parhaan lavastuksen Jussi 1946 ja 1954
Erikois-Jussi 1953
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hanno (Hannu) Päiviö Leminen (5. tammikuuta 1910 Helsinki – 6. kesäkuuta 1997 Turku) oli suomalainen elokuvaohjaaja ja -lavastaja ja Yleisradion johtaja.[1]

Ura

Leminen toimi studiopäällikkönä ja päälavastajana Suomi-Filmissä 1937–1940, Suomen Filmiteollisuudessa studiopäällikkönä ja ohjaajana 1940–1947, Adams Filmin tuotantopäällikkönä 1947–1952, Olympia-Filmin tuotantojohtajana 1952–1953, Suomi-Filmin tuotantopäällikkönä ja ohjaajana 1953–1957, Mainos-TV:n ohjelmapäällikkönä 1957–1963 sekä Fennada-Filmin kaupallisena johtajana 1963–1964.[2]

Elokuvauransa jälkeen Leminen työskenteli Yleisradiossa TV1-kanavan teatteri- ja ajanvieteosaston päällikkönä 1964–1965 sekä TV2:n johtajana vuosina 1965[2]–1974.

Leminen oli vuodesta 1940 naimisissa näyttelijä Helena Karan kanssa, jolla oli rooli lähes jokaisessa Lemisen elokuvassa.[1][3]

Leminen ohjasi 29 elokuvaa, joista tunnetuimpia ovat Valkoiset ruusut, Rosvo Roope, Kesäillan valssi, Vieras mies sekä Helsingin olympiakisat dokumentoineet Maailmat kohtaavat ja Kultaa ja kunniaa. Hän voitti neljä kertaa Jussi-palkinnon, kaksi kertaa lavastuksesta (En ole kreivitär ja Morsiusseppele) ja kaksi kertaa ohjauksesta (Valkoiset ruusut ja Maailmat kohtaavat).

Filmografia

Pitkät elokuvat

Lyhyet dokumentit

  • 1937 Temppeli Auran rannalla
  • 1940 Puolustusvoimain uutiskatsaus 1–9 (leikkaus, nro 9 suunnittelu ja selostus yhdessä Tapio Pihan kanssa)
  • 1940 Välähdyksiä Suomen ja Venäjän sodasta 1939-1940. (suunnittelu ja selostus yhdessä Tapio Pihan kanssa)
  • 1941 Sireenien kukkiessa (ohjaus ja leikkaus)
  • 1941 Puolustusvoimain katsaus 1–13 (suunnittelu ja leikkaus: Hannu Leminen, Orvo Saarikivi, Valentin Vaala)
  • 1941 Puolustusvoimain katsaus 49, 52 (kuvasuunnittelu ja leikkaus: Yrjö Rannikko ja Hannu Leminen)
  • 1947 Syöpä voidaan parantaa (lyhyt dokumentti, tilaaja Suomen syöpäyhdistys)
  • 1948 Vuosisadan salapoliisi (lyhyt dokumentti, tilaaja Veikkaus Oy)
  • 1949 Rengasmatkalla (VR:n ja Postisäästöpankin matkailuaiheinen, näytelmällinen tilauselokuva)
  • 1949 Mies paikallaan (tilaaja Kansallinen Kokoomus rp)

Lähteet

  1. ↑ a b Karjalainen, Jussi: Muistot: Hannu Leminen Helsingin Sanomat. 6.6.1997. Viitattu 6.2.2019.
  2. ↑ a b Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
  3. ↑ Karjalainen, Jussi: Muistot: Helena Kara Helsingin Sanomat. 26.2.2002. Viitattu 1.1.2016.
  4. ↑ a b Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 332. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.

Kirjallisuutta

  • Laine, Kimmo – Seitajärvi, Juha (toim.): Valkoiset ruusut: Hannu Lemisen & Helena Karan elämä ja elokuvat. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 1175) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISSN 0355-1768 ISBN 978-952-222-001-1
  • Toiviainen, Sakari: ”Leminen, Hannu (1910–1997)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 59–60. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla