Hedelmänviljely
Nykyään Hedelmänviljely on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Hedelmänviljely on ollut keskustelun, tutkimuksen ja spekuloinnin kohteena. Hedelmänviljely:n historia ulottuu vuosisatojen taakse, ja se on kehittynyt ja sopeutunut kulttuurisiin ja teknologisiin muutoksiin, ja siitä on tullut ajankohtainen aihe. Tässä artikkelissa tutkimme Hedelmänviljely:n vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri alueilla ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Lisäksi analysoimme Hedelmänviljely:een liittyviä uusimpia trendejä ja löytöjä tarjoamalla kattavan kuvan sen merkityksestä nykymaailmassa.
Hedelmänviljely tarkoittaa hedelmäpuiden kasvattamista tarkoituksena tuottaa ruokaa. Paikkaa, jossa niitä viljellään, kutsutaan hedelmätarhaksi. Kaupallisten hedelmätarhojen lisäksi hedelmiä kasvatetaan myös puutarhoissa.
Viljelmillä kasvit on istutettu järjestelmällisesti ruutuihin. Kasvien juurella maa pidetään paljaana tai ruoho leikataan lyhyeksi, jotta ylläpito ja sadonkorjuu on yksinkertaista ja tehokasta.
Hedelmätarhan puiden välimatka riippuu lajista. Luumupuita voidaan kasvattaa 3 metrin välein, omenapuiden perinteinen välimatka on 8-10 metriä, ja päärynäpuilla pidetään jopa 20 metrin välejä.[1] Omenapuihin on kehitetty tavallista pienempiä kääpiörunkoja, joita voidaan istuttaa jopa kahden metrin välein.[2] Sitrushedelmien kuten appelsiinien normaalikokoisten puiden väli on 4-8 metriä, kääpiöpuiden 2-3 metriä.[3]
Taloudellisesti merkittävimpiä hedelmiä ovat omena, banaani, viinirypäle, appelsiini, mango, guava, papaija ja ananas. Kaikkien näiden yhteenlasketussa tuotantomäärässä Kiina on maailman suurin. Se on myös suurin omenien ja rypäleiden tuottaja, kun taas Intia on sitä suurempi mangon, guavan, banaanin ja papaijan tuottaja. Appelsiinien tuottajista Brasilia on suurin. Ananastuotannon kärjessä ovat hyvin tasaisilla osuuksilla Brasilia, Costa Rica, Filippiinit ja Thaimaa.[4]
Suomen yleisin viljelty hedelmä on omena, jota kasvatetaan vuodessa noin viisi miljoonaa kiloa.[5] Suomessa on noin 300 ammattimaista omenatilaa, joilla omenaa viljellään 670 hehtaarilla. Pääosa näistä on Ahvenanmaalla, Lounais-Suomessa ja Länsi-Uudellamaalla, mutta viljelyalueita löytyy myös Hämeestä, Kaakkois-Suomesta ja Etelä-Savosta.[6] Suomen ammattimainen omenanviljely keskittyi 1900-luvulla Salpausselän eteläpuolelle. Talvenkestävien lajikkeiden jalostuksen ja ilmastonmuutoken takia omenia voidaan viljellä kaupallisesti myös Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Savossa, ja kotipuutarhoissa on omenapuita jopa Lapissa.[7] 2000-luvulla on alettu kokeilla myös päärynän ammattimaista viljelyä.[8] Myös luumujen ja kirsikoiden viljely yleistyy.[5]
-
Omenaviljelmä Kanadassa. -
Kirsikkaviljelmä Puolassa. -
Kookospalmuviljelmä Intiassa.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Henry Johnson: The Traditional British Orchard building conservation UK. Viitattu 30.1.2019.
- ↑ Heli Pirinen: Omenan viljely kainuun puutarhayhdistys. 2003-2013. Viitattu 30.1.2019.
- ↑ Growing Lemons and Oranges Farmers Almanac. Viitattu 30.1.2019.
- ↑ Major Fruit Producing Countries 2014 Knoema. 2018. Viitattu 30.1.2019.
- ↑ a b Hedelmien viljely laajenee Maaseudun Tulevaisuus. 2014. Viitattu 30.1.2019.
- ↑ Omenatarhat ylsivät kelpo satoon - talviomenalajikkeita löytyy vielä kaupoista Farmit. 6.2. 2018. Viitattu 30.1.2019.
- ↑ Omenapuut kasvavat ja tuottavat satoa yhä pohjoisemmassa Yle. 2009. Viitattu 30.1.2019.
- ↑ Päärynä yllätti savolaistutkijat yle. 2011. Viitattu 30.1.2019.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hedelmänviljely Wikimedia Commonsissa
