Nykyään Heikki Aaltoila on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Heikki Aaltoila:stä on tullut keskeinen keskustelunaihe eri alueilla politiikasta populaarikulttuuriin. Koska Heikki Aaltoila on edelleen kiinnostuksen kohteena, tästä aiheesta käydään yhä enemmän keskustelua. Kuitenkin sen tärkeydestä huolimatta Heikki Aaltoila:stä on edelleen monia tuntemattomia ja ristiriitaisia mielipiteitä, minkä vuoksi on välttämätöntä käsitellä tätä asiaa yksityiskohtaisesti analysoimalla sen eri puolia ja näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme Heikki Aaltoila:n eri puolia ja sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan.
Heikki Aaltoila | |
---|---|
![]() Heikki Aaltoila työn ääressä. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Heikki Johannes Aaltoila |
Syntynyt | 11. joulukuuta 1905 Hausjärvi |
Kuollut | 11. tammikuuta 1992 (86 vuotta) Helsinki |
Ammatti | säveltäjä, kapellimestari |
Muusikko | |
Palkinnot | |
Pro Finlandia (1968) |
|
|
Heikki Johannes Aaltoila (vuoteen 1934 Aalto;[1] 11. joulukuuta 1905 Hausjärvi – 11. tammikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja kapellimestari. Hän toimi Suomen Kansallisteatterin kapellimestarina ja säveltäjänä 40 vuoden ajan (1934–1973)[1] ja sävelsi musiikin noin 150 näytelmään.[2] Aaltoila opiskeli Helsingin konservatoriossa 1928–1934 ja yliopistossa. Hän toimi myös Yleisradion äänilevyosastolla 1939 ja musiikkiarvostelijana. Hänestä tuli Suomen Kansallisteatterin virkaa toimittava kapellimestari vuonna 1934 ja vakituinen kapellimestari 1945. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1973 saakka.[1]
Aaltoila tunnetaan myös elokuvamusiikin säveltäjänä. Aaltoilalle myönnettiin kaksi Jussi-patsasta, elokuvista Niskavuoren Aarne (1954) ja Pastori Jussilainen (1956). Hän sävelsi musiikin noin 75 elokuvaan.[2] Hänet tunnettiin Suomen Filmiteollisuus -yhtiön ”hovisäveltäjänä”, ja hän teki paljon yhteistyötä elokuvaohjaaja Edvin Laineen kanssa. Aaltoilan tunnetuin sävellys on vuonna 1968 valmistuneeseen elokuvaan Täällä Pohjantähden alla tehty ”Akselin ja Elinan häävalssi”, johon hän kirjoitti myöhemmin myös sanat. Kappaleesta on sittemmin tullut hyvin suosittu.[1]
Aaltoila sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1968[3], sekä Ida Aalberg -mitalin 1977.[4]
Lisäksi Aaltoila toimi muun muassa Uuden Suomen musiikkikriitikkona vuosina 1943–1986.[1]
Aaltoilan ensimmäinen puoliso vuosina 1941–1948 oli pianisti Marja Liuhto[5] ja toinen puoliso vuodesta 1950 Inkeri Hupli (k. 1976)[6]. Aaltoila on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[7]