Heikki Toppila

Tänään haluamme astua Heikki Toppila:n jännittävään maailmaan. Puhummepa sitten sen vaikutuksista yhteiskuntaan, populaarikulttuuriin tai akateemiseen maailmaan, Heikki Toppila on osoittautunut jatkuvasti kiinnostavaksi ja merkitykselliseksi ajan myötä. Heikki Toppila on jättänyt lähtemättömän jäljen elämäämme aina alkuperästään tämän päivän kehitykseen. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Heikki Toppila:een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutusta ja merkitystä eri yhteyksissä. Liity kanssamme tälle matkalle saadaksesi lisätietoja Heikki Toppila:stä ja sen valtavasta vaikutuksesta maailmaamme.

Heikki Toppila
Henkilötiedot
Syntynyt4. heinäkuuta 1885
Paavola, Suomi
Kuollut5. huhtikuuta 1963
Kuusankoski, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti kirjailija, toimittaja, opettaja
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Heikki Toppila (4. heinäkuuta 1885 Paavola – 5. huhtikuuta 1963 Kuusankoski) oli suomalainen opettaja, kirjailija ja toimittaja.

Henkilöhistoria

Toppilan vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Toppila ja Reeta Takalo. Hän oli naimisissa vuodesta 1927 kansakoulunopettaja Anna Salmisen kanssa. Toppila valmistui kansankoulunopettajaksi Kajaanin seminaarista 1907.[1] Hän toimi opettajana ensin Vihannin Korvenkylässä ja Viipurin Tiiliruukin koululla ja sitten Oulun Laanilassa vuosina 1909–1924. Hän työskenteli myös maanviljelijänä ja toimittajana[1]. Suomen Sisällissodan aikana Toppila oli Helsingissä, liittyi suojeluskuntaan ja osallistui kaupungin valtaukseen. Vuonna 1924 hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi[1]. Kirjailijana ollessaan Toppila asui 1920-luvulla Vihannissa, Limingassa, Vihdin Nummelassa sekä Espoossa ja Raumalla. 1930-luvulla hän asui vaimonsa kanssa Nummelassa ja Porvoon maalaiskunnan Hinthaarassa. Viimeksi Toppilat asuivat Kuusankoskella.

Kirjallinen tuotanto

Toppila oli perustamassa 1925 ns. Toukokuun ryhmää, johon kuuluivat hänen lisäkseen muun muassa L. Onerva, Einari Vuorela, Uuno Kailas ja Arvi Kivimaa. Hän osallistui myös Tulenkantajien kokoontumisiin, vaikka ei ollutkaan varsinaisesti ryhmän jäsen. Toppilan teoksissa tapahtumapaikkana on pohjoispohjalainen kyläyhteisö ja kirjojen henkilöitä hallitsee usein enteisiin ja uskomuksiin, kuolemanpelkoon ja painajaisuniin perustuva arktinen hysteria.

Teokset

Toppilan tuotantoon kuuluu sekä romaaneja että novelleja[1], pääasiassa WSOY:n julkaisemana:

  • Helvetin koira ynnä muita kertomuksia, novellikokoelma. WSOY 1920
  • Valkolan vaarin jouluviinat, novellikokoelma. Kirja, Helsinki 1923
  • Auringon nousun maahan, romaani. WSOY 1926
  • Kuoleman Siiveri ynnä muita kertomuksia, novellikokoelma. WSOY 1928
  • Päästä meitä pahasta, romaani. WSOY 1931
  • Tulisilla vaunuilla, romaani. WSOY 1935
  • Siernaporin kuningas, romaani. WSOY 1937
  • Onnen kultamoukari, romaani. WSOY 1941
  • Ja niin tuli kevät taas, romaani. WSOY 1945
  • Nuoruuden kujanjuoksu, romaani. WSOY 1949
  • Tarinat. WSOY 1950

Julkaisemattomia romaanikäsikirjoituksia

  • Sielujen säveliä. 1908
  • Kohtalon uhrit. 1914
  • Barabbas. 1914
  • Onni vaihtuu. 1915

Palkinnot

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Heikki Toppila, s. 739-743. Porvoo: WSOY, 1954.

Kirjallisuutta

  • Koskimies, Rafael: Heikki Toppila: kertojan kehityshistoriaa. WSOY, 1938.


Aiheesta muualla