Heikki W. Virolainen

Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti Heikki W. Virolainen:n aihetta ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Vuosikymmenten ajan Heikki W. Virolainen on ollut keskustelun, tutkimuksen ja kehityksen kohteena, ja se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän moniin osa-alueisiin. Vuosien varrella Heikki W. Virolainen on kehittynyt ja sopeutunut uusiin trendeihin ja teknologioihin, ja siitä on tullut olennainen aihe, joka kiinnostaa monia ihmisiä. Tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää ymmärtää rooli, joka Heikki W. Virolainen:llä on nykyisessä yhteiskunnassamme, sekä analysoida sen vaikutuksia sosiaalisella, poliittisella, taloudellisella ja kulttuurisella tasolla. Tässä artikkelissa käsittelemme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä Heikki W. Virolainen:stä, tavoitteenamme tarjota globaali ja täydellinen näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Heikki Wilhelm Virolainen (17. huhtikuuta 1936 Helsinki – 16. heinäkuuta 2004 Helsinki) oli Pro Finlandia -mitalilla palkittu kuvanveistäjä.

Elämä

Virolainen opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1956–1957 ja Suomen Taideakatemian koulussa vuonna 1957.[1]

Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vuonna 1964 pitänyt ja "Suomen ensimmäiseksi poptaiteilijaksi" nimetty Virolainen tunnetaan muun muassa julkisista veistoksistaan.

Hän aloitti tyyliteltyjen puuveistosten tekijänä, mutta siirtyi sittemmin figuratiivisiin ja abstrakteihinkin aiheisiin. Pentti Saarikosken muotokuvasarjassa (1962-1967) tunnistettava muoto muuttuu vähitellen yhä abstraktimmaksi. Virolainen on tehnyt myös reliefejä ja esinekollaaseja, kuten suurikokoinen Kompositio vuodelta 1967. Monet Virolaisen veistoksista on maalattu, kuten Kalevala-aiheiset puuveistokset vuosilta 1964-1970.

Heikki W. Virolainen pyrki teoksillaan herättämään ihmisissä ajatuksia, ja usein teosten nimet eivät suoranaisesti liittyneet teokseen itseensä, vaan sisälsivät ajankohtaisia kysymyksiä, kuten Eduskuntatalossa esillä oleva "Omistaako Wallenberg todellakin yli 40% Olkiluodon ydinvoimalasta?" tai "Ovatko lehmät hyödyttäneet ihmiskuntaa enemmän kuin kaikki maailman kenraalit" (lehmän torso, pronssi, 1971-1986, Rovaniemen taidemuseo).

Hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 1972 Esplanadin puistossa esillä ollut "Maailman kaikki aseettomat rauhantekijät kruunataan Jumalan pojiksi"-teos, joka oli protesti Vietnamin sotaa vastaan (erityisesti sodan napalmipommitusten lapsuhrit herättivät HWV:ssä halun vastustaa sotaa sen kaikessa järjettömyydessään). Teos kaadettiin köydellä "jumalanpilkkana", ja tapaus herätti aikanaan huomiota myös mediassa.

Virolainen sai taiteen valtionpalkinnon vuonna 1969, Pro Finlandia -mitalin 1994, sekä Suomi-palkinnon 1995.

Heikki W. Virolainen kuoli sairauskohtaukseen kotonaan vuonna 2004.[2] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.

Kuvia julkisista taideteoksista

  • Maailman kaikki aseettomat rauhantekijät kruunataan Jumalan pojiksi, 1970-luku, Kerava.
    Maailman kaikki aseettomat rauhantekijät kruunataan Jumalan pojiksi, 1970-luku, Kerava.
  • Kala, 1975, Kerava.
    Kala, 1975, Kerava.
  • Pääsevätköhän arkkipiispat taivaaseen?, 1992, Tampere.
    Pääsevätköhän arkkipiispat taivaaseen?, 1992, Tampere.

Lähteet

  1. ↑ Ilvas, Juha: Kansallistaidetta. Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa, s. 270-271. (Heikki Virolainen) Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 951-889-000-5
  2. ↑ Kuvanveistäjä Heikki Virolainen kuollut mtvuutiset.fi. 20.7.2004. Viitattu 20.7.2021.

Aiheesta muualla