Helge Pohjolan-Pirhonen

Tämän päivän artikkelissa perehdymme Helge Pohjolan-Pirhonen:een, aiheeseen, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Helge Pohjolan-Pirhonen on aihe, joka on herättänyt paljon keskustelua ja josta monet etsivät tietoa ymmärtääkseen sitä paremmin. Helge Pohjolan-Pirhonen on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Tämän artikkelin aikana yritämme selvittää Helge Pohjolan-Pirhonen:tä ympäröivät mysteerit analysoimalla sen eri puolia ja tarjoamalla lukijalle täydellisemmän ja syvemmän käsityksen tästä asiasta.

Helge ja Ursula Pohjolan-Pirhonen vuonna 1970.

Helge Ingmar Emanuel Pohjolan-Pirhonen (23. marraskuuta 1919 Helsinki – 17. heinäkuuta 1984 Sulkava[1]) oli suomalainen historioitsija ja kirjailija. Hän oli naimisissa vuodesta 1956 filosofian maisteri, kirjailija Ursula Pohjolan-Pirhosen kanssa.

Helge Pohjolan-Pirhosen vanhemmat olivat pankinjohtaja Aare Pohjolan-Pirhonen ja Saimi Hjulström. Hän pääsi ylioppilaaksi 1937 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1946, filosofian maisteriksi 1947, filosofian lisensiaatiksi 1953 ja filosofian tohtoriksi 1955. Väitöskirjan aiheena oli Suomen poliittinen asema pohjoismaisen unionin loppuvaiheissa 1512–1523. [2]

Helge Pohjolan-Pirhonen oli valtionarkistossa vt. ja ylimääräisenä amanuenssina 1946–1952 ja arkistonhoitajana 1952–1954. Hän oli Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtorina 1954–1961 ja dosenttina 1960–1963. Pohjolan-Pirhonen oli sitten Helsingin yliopistossa dosenttina 1961–1964, Suomen historian vt. apulaisprofessorina 1963–1964 sekä apulaisprofessorina vuodesta 1964. Hän oli myös Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja myöhemmin Tampereen yliopiston dosenttina vuodesta 1962 alkaen. Hän oli Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltidin Suomen toimittajana vuodesta 1960 alkaen ja sen Suomen presidiumin jäsenenä vuodesta 1972. [2]

Helge Pohjolan-Pirhonen kirjoitti myös historiallisia romaaneita salanimellä Aarre Kantola.

Ursula ja Helge Pohjolan-Pirhonen kuolivat liikenneonnettomuudessa Sulkavalla heinäkuussa 1984.

Teoksia

Omalla nimellä:

  • Suomen poliittinen asema pohjoismaisen unionin loppuvaiheissa 1512–1523, väitöskirja. 1953
  • Suomen historia 7 : Suomen historia 1523–1617. WSOY 1960
  • Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid från vikingatid till reformationstid. Bands VI-XXII. 1961–1978
  • Kansakunnan historia 1: Heräävä kansakunta. WSOY 1967
  • Kansakunnan historia 2: Kansakunta etsii itseään. WSOY 1970
  • Kansakunnan historia 3: Kansakunta löytää itsensä. WSOY 1973
  • Olavinlinnan historialliset vaiheet. Pyhän Olavin kilta, Savonlinna 1973
  • Kansakunnan historia 1: Kivikaudesta kustavilaiseen aikaan. WSOY 1983 (yhdessä Kari O. Virtasen kanssa)
  • Kansakunnan historia 2: Autonomian aika. WSOY 1984 (yhdessä Teemu Aallon ja Kari O. Virtasen kanssa)

Nimellä Aarre Kantola:

  • Villiruusun aikaan : historiallinen romaani. WSOY 1976
  • Rakkautta sodan varjossa : historiallinen romaani. WSOY 1977
  • Fredrikshovin vanki : historiallinen romaani. WSOY 1978
  • Kukkia kevään sylissä : Zachris Topeliuksen nuoruudenrakkaus. WSOY 1979
  • Runoilija ja kanervankukka : Zachris Topeliuksen ja Greta Rinta-Kahran rakkaustarina. WSOY 1981
  • Tuli tyttö luota armahansa : J. L. Runebergin nuoruudenrakkaudet. WSOY 1983

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Mitä Missä Milloin, s. 106. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-07992-1
  2. ↑ a b Kuka kukin on 1978