Aihe Hellerin tauti on herättänyt suurta kiinnostusta ajan mittaan. Erilaisilla reunoilla ja lähestymistavoilla Hellerin tauti on vanginnut asiantuntijoiden ja fanien huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Hellerin tauti:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Hellerin tauti:n ja sen merkityksen nykyisessä kontekstissa. Hellerin tauti on ollut sen alkuperästä sen nykyajan vaikutuksiin asti keskustelun ja pohdinnan kohteena, ja tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan sen keskeisiä kohtia.
Hellerin tauti eli disintegratiivinen kehityshäiriö (ent. lapsuuden dementia)[1] on autismin kirjoon kuuluva neurologinen oireyhtymä, jonka esiintyvyys on vain 0,3 promillea[2]. Taudin tutkimus on ollut niin vähäistä, ettei sen syitä ole kyetty selvittämään[3]. Taudin on epäilty johtuvan muun muassa aivojen kroonisesta tulehduksesta, liiallisesta rasvojen kertymisestä keskushermostoon, tuberosis sclerosicsesta tai epileptisten kohtausten seurauksista[4].
Hellerin tauti puhkeaa keskimäärin 2–4-vuotiaana ja etenee nopeasti. Sairastuneella lapsella ei ole välttämättä aiemmin ollut autismiin viittaavia piirteitä, vaan lapsen kielellinen ja sosiaalinen kehitys on ollut tavallisuudesta poikkeamatonta. Oireyhtymään kuuluu myös epileptisyyttä ja vaikeaa kehitysvammaisuutta.
Sosiaalisten taitojen ja kielellisen ilmaisun häviämisen lisäksi Hellerin tautiin kuuluu joskus muun muassa vaikeutta siirtyä valvetilaan yöunen jälkeen[2] sekä unettomuutta. Hellerin tauti on yleisempi pojilla, ja Yhdysvalloissa siitä kärsii arviolta viisi lasta 10 000:sta.
Hellerin taudin kuvasi vuonna 1908 itävaltalainen Theodor Heller. Tauti sulautettiin yhdysvaltalaiseen DSM-5-tautiluokitukseen vuonna 2013[5] uudistetussa versiossa uuteen autismikirjon häiriö -kattodiagnoosiin yhdessä muiden autismin kirjon oireyhtymien kanssa[6].