Aihe Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena jo pitkään. Olipa kyse akateemisesti, ammatillisesti tai henkilökohtaisesti, Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Yhteiskunnan kehittyessä ja uusien teknologioiden kehittyessä on tullut entistä tärkeämpää ymmärtää ja analysoida Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta:tä eri näkökulmista. Tässä artikkelissa tutkimme Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta:n eri puolia tutkien sen vaikutusta jokapäiväiseen elämään, sen merkitystä historiassa ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Syventämällä tätä aihetta, toivomme saavamme valoa sen merkityksestä ja vaikutuksesta nykypäivän yhteiskuntaan.
Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on yksi Helsingin yliopiston yhdestätoista tiedekunnasta. Se toimii Meilahden kampusalueella. Tiedekunta on perustettu Turun akatemiaan vuonna 1640.
Tiedekunnassa on opiskelijoita yhteensä 2 500. Tiedekunta antaa tällä hetkellä ainoana oppilaitoksena Suomessa ruotsinkielistä lääketieteen opetusta, mutta Turussa on tarkoitus aloittaa Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen kaksikielinen lääkärikoulutus syksyllä 2023.[1] Vuodesta 2017 alkaen psykologia ja logopedia siirtyivät osaksi lääketieteellistä tiedekuntaa.[2]
Lääkintäolot olivat 1600-luvun loppupuolelle saakka puutteelliset. Sairaita hoitivat pääasiassa parturit, kylvettäjät ja erilaiset kiertävät puoskarit. Merkittävä parannus oli Turun akatemian perustaminen vuonna 1640. Akatemian lääketieteen professori oli 1750-luvulle asti ainoa tieteellisen koulutuksen saanut lääkäri Suomessa. Ensimmäinen lääkäri valmistui akatemiasta vasta vuonna 1742, ja akatemiasta valmistui sen toiminnan aikana vuosina 1640–1827 vain 55 lääkäriä.[3]
Suomen terveydenhuolto-olot alkoivat kehittyä 1750-luvulla, jolloin perustettiin useita piirilääkärin virkoja. Turun akatemia siirrettiin palon jälkeen vuonna 1828 Helsinkiin, jossa sen nimenä oli Aleksanterin yliopisto. Suomessa oli noin 1,4 miljoonaa asukasta ja lääkäreitä kuutisenkymmentä eli yksi lääkäri yli 23 000:ta asukasta kohden.[3]
Lääkärikoulutuksen kannalta huomattava uudistus oli ensimmäisen yliopistosairaalan eli Kliinisen instituutin avaaminen Helsingissä vuonna 1833. Lääketieteellisen tiedekunnan kolmesta professorista yksi opetti anatomiaa ja fysiologiaa, toinen teoreettista ja käytännöllistä lääketiedettä ja kolmas kirurgiaa, synnytysoppeja, lastentauteja sekä silmätauteja. Lääkäreitä valmistui vuosittain vain muutama.[3]
Tuberkuloosiparantoloiden, mielisairaaloiden sekä 1950- ja 1960-luvuilla rakennettujen yleissairaaloiden kattavaa verkostoa varten tarvittiin runsaasti sairaalalääkäreitä. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan rinnalle perustettiin Turkuun tiedekunta vuonna 1943 ja Ouluun vuonna 1958. Vuonna 1972 Suomessa oli hieman yli 5 000 lääkäriä eli vajaat tuhat asukasta yhtä lääkäriä kohden.[3]
Ensimmäinen Matti Äyräpään hammaslääketiedettä opettava yksikkö oli vuonna 1892 alkaen Kirurgisen sairaalan odotushuoneesta rajatussa tilassa ja muutti Äyräpään osittain omistamaan Lampan taloon vuonna 1906.[4]
Hammaslääketieteen laitos toimi vuodesta 1914 alkaen Helsingissä Siltasaarenkatu 8-10:ssä, vuodesta 1931 lähtien Armas Lindgrenin suunnittelemissa ja toimintaa varten rakennetuissa tiloissa Fabianinkatu 24:ssä, jolloin opiskelijoita oli jo 650 vuodessa ja vuodesta 1979 lähtien laitokselle rakennetussa klinikassa Ruskeasuolla.[4][5][6] [7]
Einari Teräsvirran sunnittelemat Ruskeasuon klinikat purettiin vuonna 2023. [8] Vuonna 2021 valmistuivat remontoidut tilat Meilahteen Haartmaninkatu 1:een, entisiin Työterveyslaitoksen vuonna 1951 ja 2013 rakennettuihin tiloihin.[9][10]
Laitoksista luovuttiin vuoden 2015 alussa, jonka jälkeen tiedekunta on jakautunut kolmeen tutkimusyksikköön (Clinicum, Medicum ja Tutkimusohjelmayksikkö).[11]
Clinicum muodostuu kliinisistä osastoista (aiempi kliininen laitos), Suu- ja leukasairauksien osastosta (aiempi hammaslääketieteen laitos), Kansanterveystieteiden osastosta (aiempi Hjelt-instituutti) ja työterveyshuollosta.[12] Medicum muodostuu entisestä biolääketieteen laitoksesta, Haartman-instituutista ja Hjelt-instituutin oikeuslääketieteen osastosta.[13]
Tiedekunnan perustutkintoja ovat lääketieteen lisensiaatti, hammaslääketieteen lisensiaatti, psykologian maisteri, filosofian maisteri (pääaineena logopedia) sekä kansainvälisestä maisteriohjelmasta (translationaalinen lääketiede) valmistuvat filosofian maisterit.[14]