Henning Hamilton

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Henning Hamilton, joka on viime vuosina noussut ajankohtaiseksi, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Henning Hamilton on herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin tavallisten ihmisten keskuudessa, ja se on herättänyt keskustelua ja pohdintaa sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään. Tämän analyysin avulla pyrimme tarjoamaan laajan ja täydellisen näkemyksen Henning Hamilton:stä, tarkastelemalla sen monia puolia ja tutkimalla sen vaikutuksia nykyisessä kontekstissa. Tarkastelemalla erilaisia ​​näkökulmia ja esittämällä asiaankuuluvaa tietoa pyrimme antamaan lukijalle kattavan käsityksen Henning Hamilton:stä ja sen merkityksestä nykyään.

Henning Hamilton
Ruotsin kirkko- ja opetusministeri
1859–1860
Valtiopäiväedustaja
Ensimmäinen kamari
1867–1881
Aatelissääty
1840–1866
Itä-Götanmaan maaherra
1852–1858
Henkilötiedot
Koko nimi Henning Ludvig Hugo Hamilton
Syntynyt16. tammikuuta 1814
Tukholma, Ruotsi
Kuollut15. tammikuuta 1886 (71 vuotta)
Amélie-les-Bains, Ranska
Tiedot
Sotilaspalvelus
Sotilasarvo luutnantti

Henning Ludvig Hugo Hamilton (16. tammikuuta 1814 Tukholma – 15. tammikuuta 1886 Amélie-les-Bains, Ranska) oli ruotsalainen kreivi, diplomaatti, virkamies ja poliitikko.[1] Hän toimi aatelissäädyn edustajana valtiopäivillä vuosina 1840–1866 (maamarsalkka 1848, 1853–1854 ja 1856–1858) ja ensimmäisen kamarin kansanedustajana 1867–1881 (puhemies vuonna 1877). Vuosina 1852–1858 hän oli Itä-Götanmaan läänin maaherra, 1859–1860 kirkko- ja opetusministeri ja 1861–1863 Ruotsin suurlähettiläs Tanskassa. Hamilton oli innokas skandinavisti ja kannatti Ruotsin ja Tanskan sotilasliittoa. Kun ehdotus hylättiin Ruotsissa vuonna 1863, Hamilton jätti tehtävänsä Kööpenhaminan-suurlähettiläänä.[2]

Henning Hamilton maamarsalkkana

Poliitikkona Hamilton vastusti ruotujakolaitoksen alasajoa, koska hänen mukaansa yleinen asevelvollisuus olisi tullut liian kalliiksi. Vapaakauppaa Hamilton kannatti tietyssä määrin, ja kotipolton vähentämiseksi hän suositteli elinkeinovapauden laajentamista, jolloin viinan valmistus siirtyisi tehtaisiin, joita voitaisiin verottaa. Lisäksi hän kannatti rautateiden rakentamista. Vuoden 1866 valtiopäiväuudistusta Hamilton vastusti, sillä hän katsoi, ettei Ruotsi ollut vielä poliittiselta järjestelmältään ja koulutustasoltaan valmis yleisiin vaaleihin.[1]

Hamiltonin maltillinen edistysmielisyys lähensi häntä kuningas Oskar I:een, joka antoi tämän ohjattavaksi poikiensa Kaarlen (tuleva Kaarle XV) ja Gustafin opinnot Uppsalan yliopistossa. Oskar toivoi Hamiltonin myös pystyvän aikaansaamaan valtiopäivillä kompromissin valtiopäivien uudistamiseksi, missä tämä kuitenkin epäonnistui.[1]

Ennen poliittista uraansa Hamilton, sotilasarvoltaan luutnantti, oli toiminut opettajana sotakoulussa ja kirjoittanut sotahistoriaa ja sodankäynnin teoriaa käsitteleviä teoksia. Hän palasi aiheen pariin myöhemmin, kun hän julkaisi Preussin–Itävallan sotaa ja Saksan–Ranskan sotaa käsittelevät kirjat.[1]

Vuonna 1881 paljastui, että Hamilton oli henkilökohtaisten rahaongelmiensa vuoksi väärentänyt veljenpoikansa nimen vekseliin. Veljenpoika otti vekselin vastuulleen, eikä Hamiltonille koitunut oikeudellisia seuraamuksia. Hän katsoi kuitenkin parhaaksi luopua kaikista tehtävistään ja lähteä vapaaehtoiseen maanpakoon eteläiseen Ranskaan.[2]

Hamilton valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi vuonna 1856.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Holmberg, Åke: Henning L H Hamilton Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 23.1.2025. (ruotsiksi)
  2. ↑ a b c Henning Hamilton Nationalencyklopedin. Viitattu 23.1.2025. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Carl David Skogman 		Ruotsin akatemia, tuoli 9
1856–1881 		Seuraaja:
Esaias Tegnér nuorempi