Henrik Lilius (professori)

Nykyään Henrik Lilius (professori) on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Henrik Lilius (professori) on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai nykyisen ympäristön merkityksen vuoksi aihe, joka ei lakkaa kiehtomasta ja kiehtomasta siihen perehtyneitä. Tässä artikkelissa tarkastelemme Henrik Lilius (professori):tä tarkemmin, tutkimme sen eri puolia ja tarjoamme ainutlaatuisen näkökulman tähän laajaan ja monimuotoiseen aiheeseen. Yksityiskohtaisen analyysin ja kriittisen tarkastelun avulla toivomme saavamme valoa Henrik Lilius (professori):stä ja tarjota lukijoillemme täydellisemmän käsityksen tästä meihin niin paljon vaikuttavasta aiheesta.

Henrik Lilius opponoimassa väitöstilaisuutta vuonna 1985.

Johan Henrik Lilius (3. helmikuuta 1939 Viipuri – 12. kesäkuuta 2024 Helsinki[1]) oli suomalainen rakennushistorioitsija, professori ja valtionarkeologi.[2]

Henkilöhistoria

Henrik Liliuksen vanhemmat olivat Turun hovioikeuden presidentti Lars-Henrik Lilius ja Greta Edelman.[3] Henrik Lilius kävi Heinolan lukiota, josta pääsi ylioppilaaksi 1957.[4] Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1964 ja väitteli siellä tohtoriksi Raahen Pekkatorista vuonna 1967. Lilius aloitti työuransa Muinaistieteellisessä toimikunnassa eri tehtävissä vuosina 1959–1965.[5] Valtion humanistisessa toimikunnassa hän työskenteli tutkijana 1966–1972.[4]

Lilius toimi Suomen Rooman-instituutin (Villa Lante) johtajana vuosina 1972–1976, Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin historian professorina vuosina 1975–1983, Helsingin yliopiston taidehistorian professorina 1983–1993,[2] Suomen Ateenan-instituutin johtajana 1992 sekä Museoviraston pääjohtajana ja valtionarkeologina vuosina 1993–2003.

Lilius oli Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti vuodesta 1967[3] ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1977–1984[6].

Henrik Liliuksen ja hänen puolisonsa, ruotsin kielen kääntämisen ja tulkkauksen entisen professorin Pirkko Laine Liliuksen[7] (s. 1939) poika on tietotekniikan professori Johan Lilius (s. 1964).[8]

Teoksia

  • Birgittinekyrkan i Nådendal. SMYA – FFT, Helsingfors 1969.
  • Lilius, Henrik ym. (toim.): Antiikin kulttuurihistoria. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-08638-X
  • Suomalaisen koulutalon arkkitehtuurihistoriaa: kehityslinjojen tarkastelua keskiajalta itsenäisyyden ajan alkuun. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 83, Suomen muinaismuistoyhdistys 1982. ISBN 951-9056-51-3
  • Esplanadi 1800-luvulla, Helsinki, Esplanaden på 1800-talet, Helsingfors, The Esplanade during the 19th century, ; Hki: Anders Nyborg, 1984.
  • Lilius, Henrik & Riska, Tove: Suomalainen puukaupunki. Trästaden i Finland. The Finnish Wooden Town. Anders Nyborg A/S, Rungsted Kyst, Danmark 1985. ISBN 978-87-8517-623-3
  • Joensuu 1848-1890: Erään suomalaisen puukaupungin vaiheita. Pohjois-Karjalan museo 1984.
  • Carl Ludvig Engel 1778–1840. Toimite. Opetusministeriö 1990.
  • Kuinka tutkia nykytaidetta: Esitelmiä ja keskusteluja. Helsingin yliopiston taidehistorian laitos 1991.
  • Kaupan arkkitehtuuria suomalaisessa puukaupungissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2003.
  • Raahen Pekkatori. Raahe-seura ry. 2006. ISBN 951-98255-1-7

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 28.7.2024, s. B 26.
  2. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 395–396. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ a b Kuka kukin on 1978, s. 526–527 (Runeberg.org). Viitattu 16.4.2023.
  4. ↑ a b Pääjohtaja teki hurjan hypyn (60-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat. 2.2.1999. Viitattu 20.6.2021.
  5. ↑ Kuka kukin on 2003, s. 539–540. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  6. ↑ Aiemmat toimihenkilöt Suomen Muinaismuistoyhdistys. Viitattu 16.4.2023.
  7. ↑ Esite 1998. Helsingin yliopisto. Viitattu 20.6.2021.
    Nissilä, Katri: Lahjoitukset vuonna 2016 Kansalliskirjasto. 2.3.2017. Viitattu 20.6.2021.
  8. ↑ Pajala, Lasse – Lagerbohm, John – Strengell-Silainen, Ulla (toim.): Kuka kukin on 2011, s. 527. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8

Aiheesta muualla

  • Lilius, Henrik hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)