Nykymaailmassa Heprealainen kirjaimisto:stä on tullut erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Tekniikan ja tiedonsaannin kehittyessä Heprealainen kirjaimisto:stä on tullut yhä enemmän läsnä oleva aihe elämässämme. Heprealainen kirjaimisto:n ymmärtämisen ja analysoinnin merkitys piilee sen vaikutuksissa yhteiskunnan eri osa-alueisiin politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja terveyteen. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Heprealainen kirjaimisto:een, jotta voimme ymmärtää täysin sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.
Heprealainen kirjaimisto אלף-בית |
|
---|---|
![]() Heprealainen kirjaimisto jääkaappimagneetissa |
|
Tyyppi | abjad |
Kielet | heprea, jiddiš, ladino |
Aikakausi | 300-luku eaa.– |
Kirjoitussuunta | oikealta vasemmalle |
ISO 15924 | Hebr (125) |
Heprealainen kirjaimisto, omakielinen nimi kahden ensimmäisen kirjaimen mukaan alef-bet (hepr. אלף-בית)[1], on 22 merkistä koostuva kirjaimisto, jolla kirjoitetaan heprean kieltä ja myös muun muassa jiddišiä ja ladinoa sekä juutalaisten arameankielisiä tekstejä kuten Talmudia.[2] Heprealainen kirjaimisto on kehittynyt aramealaisesta kirjaimistosta.
Heprean kirjaimisto on abjad, ts. sillä merkitään ainoastaan konsonantit. Kirjaimisto ei sisällä vokaaleja, mutta tarvittaessa ne voidaan merkitä näkyviin nikkud-järjestelmän avulla. Jo ennen tämän yksityiskohtaisen järjestelmän kehittämistä pitkien vokaalien merkitsemiseen alettiin käyttää tiettyjä konsonantteja (niin kutsutut "lukemisen äidit", matres lectionis). Jiddišissä alefilla merkitään a:ta ja o:ta, ajinilla e:tä, jodilla i:tä ja vaavilla u:ta.
Heprealaisista kirjaimista viisi esiintyy lisäksi hiukan eri muodossa sanan lopussa (sofit), mikä kasvattaa merkkien kokonaismäärän 27:ään. Hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle.
Heprealaisen kirjaimiston kirjainten lukumäärä, järjestys, nimet ja äännearvot vastaavat miltei täysin aramean kirjaimistoa, koska sekä heprealaiset että aramealaiset lainasivat foinikialaisen kirjaimiston käyttöönsä toisen vuosituhannen lopulla eaa.
Nykymuotoinen heprealainen kirjaimisto sai alkunsa 300-luvulla eaa., mitä ennen käytettiin ns. paleoheprealaista kirjaimistoa.[3]
Heprealaisessa kirjaimistossa on 22 kirjainta. Näistä viidellä on erityinen sofit- eli lopetusmuoto, jota käytetään mikäli kirjain esiintyy sanan lopussa.
Alef | Bet/Vet | Gimel | Dalet | He | Vav | Zajin | Ḥet | Tet | Jod | Kaf/Khaf |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
א א | ב ב | ג ג | ד ד | ה ה | ו ו | ז ז | ח ח | ט ט | י י | כ כ |
ך ך | ||||||||||
Lamed | Mem | Nun | Samekh | Ajin | Pe/Fe | Tsade | Qof | Reš | Šin | Tav |
ל ל | מ מ | נ נ | ס ס | ע ע | פ פ | צ צ | ק ק | ר ר | ש ש | ת ת |
ם ם | ן ן | ף ף | ץ ץ |
Kullakin heprealaisella kirjaimella on lukuarvo, jolloin niitä voidaan käyttää myös numeroiden merkitsemiseen (katso heprealaiset numerot).
Heprealaisen kirjaimiston translitteraatio suomen kieleen on kuvattu standardissa SFS 5824 (1. painos 1998). Englannin kielessä käytetään standardia ISO 259 (1984).
Heprea | א | ב | ג | ד | ה | ו | ז | ח | ט | י | כ | ל | מ | נ | ס | ע | פ | צ | ק | ר | ש | ת | ג׳ | ז׳ | צ׳ | שׂ |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Latinalainen | ˀ tai ` | b | g | d | h | w | z | ḥ | ṭ | y | k | l | m | n | s | ˁ tai ˊ | p | c | q | r | š | t | ǧ | ž | č | ś |