Tämä artikkeli käsittelee aihetta High Voltage (vuoden 1975 albumi), joka on viime vuosina noussut ajankohtaiseksi, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. High Voltage (vuoden 1975 albumi):stä lähtien se on herättänyt keskustelua ja pohdintaa niinkin erilaisilla aloilla kuin politiikka, talous, tiede, kulttuuri ja teknologia. Ei ole epäilystäkään siitä, että High Voltage (vuoden 1975 albumi) on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaamme, jolla suhtaudumme ympäröivään maailmaan. Näillä sivuilla analysoidaan erilaisia näkökulmia, tutkimuksia ja tutkimuksia, joiden avulla voimme syventää ymmärrystämme High Voltage (vuoden 1975 albumi):stä ja sen vaikutuksista nykyään.
High Voltage AC/DC | ||
---|---|---|
![]() | ||
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | marraskuu 1974 Albert Studios, Sydney[1][2] | |
Julkaistu | 17. helmikuuta 1975[1] | |
Formaatti | LP, CD | |
Tuottaja(t) | Harry Vanda ja George Young[1] | |
Tyylilaji | hard rock, blues rock, rock and roll | |
Kesto | 39.51 | |
Levy-yhtiö | Albert Productions, EMI[1] | |
Muut kannet | ||
![]() | ||
Listasijoitukset | ||
AC/DC:n muut julkaisut | ||
High Voltage 1975 |
T.N.T. 1975 | |
Singlet albumilta High Voltage | ||
|
High Voltage on australialaisen AC/DC-yhtyeen vuonna 1975 ilmestynyt esikoisalbumi, joka julkaistiin Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[1] Kuusi albumin kahdeksasta kappaleesta kirjoittivat Angus Young, Malcolm Young ja Bon Scott. Soul Stripper -kappaleen kirjoittivat Angus ja Malcolm Young. "Baby, Please Don't Go" on coverversio Joe Williamsilta.
Albumi äänitettiin syyskuussa 1974. Vuonna 1976 julkaistiin maailmanlaajuinen versio High Voltagesta, joka sisälsi vain kaksi kappaletta tästä Australian julkaisusta. Suurin osa kappaleista oli peräisin albumilta T.N.T.
Albumilta julkaistiin single ”Love Song (Oh Jene)” / ”Baby, Please Don’t Go”.[2]
Albumi äänitettiin noin kymmenen yön aikana, keikkojen jälkeen, keskiyöstä varhaiseen aamuun. Tuottajana toimivat entiset The Easybeats -jäsenet George Young ja Harry Vanda, joista Young soitti albumilla bassoa monien keikkojen tapaan. Rumpuja kuudella levyn kahdeksasta kappaleesta soittaa The 69’ers -yhtyeen Tony Currenti.[3]
A-puoli
B-puoli