Hilja Aaltonen (kirjailija)

Nykyään Hilja Aaltonen (kirjailija) on erittäin ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt laajan yhteiskunnan huomion. Teknologian ja globalisaation jatkuvan kehityksen myötä Hilja Aaltonen (kirjailija):stä on tullut keskeinen keskustelu- ja keskustelukohta eri alueilla. Hilja Aaltonen (kirjailija) on synnyttänyt joukon pohdintoja ja kysymyksiä, jotka pyrkivät ymmärtämään sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan akateemisesta kentästä työmaailman kautta poliittiseen sfääriin. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Hilja Aaltonen (kirjailija):een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia eri aloilla ja tarjoamme kattavan näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Hilja Elisabet Aaltonen-Hallapää (aik. Helén; 28. lokakuuta 1885 Ilmajoki – 26. joulukuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän julkaisi kirjoja nimillä Hilja Aaltonen ja Hilja Aaltonen-Helén sekä nimimerkillä Hessa Alamäki.[1]

Hilja Aaltosen äiti oli ryijymestari Sanna Aaltonen ja veli kuvanveistäjä Pauli Aaltonen.[2]

Teoksia

Nimellä Hilja Aaltonen:

  • Syksyä : runoja. Yrjö Weilin & Kumpp. oy, Helsinki 1912
  • Huomenkellot : runoja. Kustannusliike Minerva, Helsinki 1917
  • Keltakukkia : novelleja. Kustannus-Oy Ahjo, Kuopio 1918
  • Kaipuu : paimentytön tarina. Rosma, Helsinki 1923

Nimellä Hilja Aaltonen-Helén:

  • Muuttolintu : runoja. Rosma, Helsinki 1926

Nimimerkillä Hessa Alamäki:

  • Könnim pirut ja Poika-Juusee : asioota Ilimajoelta. Maikoon Äitee, Helsinki 1932

Lähteet

  1. ↑ Kirjahyllyltä, Naisten ääni, 01.10.1935, nro 19, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. ↑ Aaltonen, Susanna, Pohjanmaanväylän matkailuhakemisto, Internet Archive. Alkuperäislähde: Eteläpohjalaisia elämäkertoja A–L. Viitattu 21.11.2015.