Hodh El Charghi
Tänään esittelemässämme artikkelissa perehdymme Hodh El Charghi:n kiehtovaan maailmaan. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan, tutkimme kaikkia Hodh El Charghi:een liittyviä näkökohtia ymmärtääksemme sen merkityksen eri yhteyksissä. Kautta historian Hodh El Charghi:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä, ja se on vaikuttanut heidän päätöksiinsä, uskomuksiinsa ja vuorovaikutukseensa. Kattavan analyysin avulla pyrimme selvittämään Hodh El Charghi:tä ympäröivät mysteerit ja löytämään sen todellisen merkityksen nykymaailmassa.
| Hodh El Charghi | |
|---|---|
 Hodh El Charghin alue Mauritanian kartalla |
|
 Hodh El Charghin alueen departementit |
|
| Valtio |
 Mauritania |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Néma |
| Pinta-ala | 183000 km² |
| Väkiluku (2000) | 281 600 |
Hodh El Charghi[1] on hallintoalue eli wilaya Mauritanian kaakkoisosassa. Sen hallinnollinen keskus on Néman kaupunki. Alueen pinta-ala on noin 183 000 neliökilometriä. Asukkaita on 281 600 henkeä (vuonna 2000).[2]
Hodh El Charghin alue rajoittuu lännessä Mauritanian Hodh El Gharbin ja Tagantin ja pohjoisessa Adrarin alueisiin sekä idässä ja etelässä Maliin. Se on etupäässä harvaan asuttua Saharan autiomaata[2]. Alueeseen kuuluu kuusi departementtia eli moughataata[1] ja 30 kuntaa:
- Amourjin departementti
- Bassikounoun departementti
- Djiguennin departementti
- Néman departementti
- Oualatan departementti
- Timbédran departementti
Alueen eteläosan kautta kulkee maantie Nouakchottista Némaan[2]. Etelässä harjoitetaan karjanhoitoa ja paikoin maanviljelyä sekä kerätään arabikumia[3]. Seudulla sijaitsevat historiallinen Oualatan kaupunki sekä muinaisen Ghanan pääkaupungin Kumbi Salehin rauniot.
Lähteet
- ↑ a b La République Islamique de Mauritanie: Annuaire Statistique 2011 (pdf) ons.mr. Viitattu 26.8.2014. (ranskaksi)
- ↑ a b c Pazzanita, Anthony G.: Historical Dictionary of Mauritania, 3rd edition, s. 254. Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5596-0
- ↑ Afrika: entsiklopeditšeski spravotšnik, tom 2, s. 93. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.