Hoikkasinikorento

Nykymaailmassa Hoikkasinikorento:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Yhteiskuntavaikutuksistaan ​​talouteen Hoikkasinikorento herättää lukuisia keskusteluja ja keskusteluja eri aloilla. Sen tärkeyden vuoksi on erittäin tärkeää analysoida huolellisesti Hoikkasinikorento:een liittyvät keskeiset näkökohdat sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme Hoikkasinikorento:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.

Hoikkasinikorento
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Aitosudenkorennot Anisoptera
Heimo: Varsinaiset sudenkorennot Libellulidae
Suku: Sinikorennot Orthetrum
Laji: coerulescens
Kaksiosainen nimi

Orthetrum coerulescens
(Fabricius, 1798)

Synonyymit
  • Libellula donovani Leach, 1815[1]
  • Libellula dubia Rambur, 1842[1]
  • Libellula olympia Fonscolombe, 1837[1]
  • Libellula opalina Charpentier, 1825[1]
  • Orthetrum helena Buchholtz, 1954[1]
  • Orthetrum ramburii (Sélys, 1848)[1]
Katso myös

  Hoikkasinikorento Wikispeciesissä
  Hoikkasinikorento Commonsissa

Hoikkasinikorento (Orthetrum coerulescens) on sinikorentoihin kuuluva sudenkorento, jonka aikuiset koiraat ovat väriltään sinisiä.

Ulkonäkö ja koko

Naaras

Hoikkasinikorennon koiras saa sukukypsäksi tullessaan asteittain sinistä väriä. Keltaisen ja tumman kirjavasta sinihärmäiseksi muuttuu alkuun takaruumis ja sen jälkeen keskiruumis takaruumiin vaaletessa. Nuoremmat koiraat ja naaraat ovat väriltään keltaisia. Naaras muuttuu vanhemmiten ruskeaksi. Lajilla on vaaleat siipitäplät ja olkajuovat, jotka ovat näkyvä tuntomerkki etenkin nuorilla korennoilla. Paikoillaan oleva hoikkasinikorento pitää usein etujalkojaan päänsä taakse taitettuina.[3]

Ulkonäöltään hoikkasinikorento on muista lajeista lähimmin merisinikorennon kaltainen. Hoikkasinikorento on kuitenkin tätä pienikokoisempi ja hoikempi. Myös sinihärmäinen sorjahukankorento muistuttaa hoikkasinikorentoa.[3]

Hoikkasinikorennon takaruumiin pituus on 27–31 mm ja takasiiven pituus 28–33 mm.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

Lajia tavataan yleisenä Etelä- ja Keski-Euroopassa, Välimeren rannikoilla Pohjois Afrikassa, paikallisena pohjoisessa Euroopassa sekä Aasiassa Pohjois-Intiaan ulottuvalla alueella.[1][3] Suomessa laji on harvinainen ja esiintyy lähinnä paikoittaisena. Lajin vahvin elinalue Suomessa sijoittuu Heinolan ja Mäntyharjun välille sekä Ruokolahdelle.

Hoikkasinikorento elää virtaavilla vesillä, kuten puroilla ja joilla, joilla on runsaasti kasvillisuutta ja puolivarjoinen valoisuus.[3]

Elintavat

Lajin lentoaika on Suomessa kesäkuun puolestavälistä elokuun lopulle. Päälentoaika on heinäkuun alulta elokuun alkuun.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h Clausnitzer, V.: Orthetrum coerulescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.9.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Hoikkasinikorento – Orthetrum coerulescens Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ a b c d e f Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 166–167. (Uudistettu laitos) Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7

Aiheesta muualla