Nykymaailmassa Hokutoryu ju-jutsu:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Hokutoryu ju-jutsu on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua eri alueilla alkuperästään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa, ja sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Hokutoryu ju-jutsu:een liittyviä eri näkökohtia analysoimalla sen historiallisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia ulottuvuuksia. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme ymmärtämään Hokutoryu ju-jutsu:n monimutkaisuutta ja merkitystä nykymaailmassa sekä sen mahdollisuuksia synnyttää merkittäviä muutoksia yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Hokutoryu ju-jutsu on Auvo Niinikedon (10. dan) kehittämä ja vuonna 1977 perustama jujutsun tyylisuunta.[1] Sen tunnuksena on kärjelleen käännetty kolmio. Nimi Hokutoryu on japania ja tarkoittaa suomeksi käännettynä pohjoisen tähden tyylisuuntaa. Tyylisuunnan japaninkielisellä nimellä halutaan osoittaa kunnioitusta jujutsun synnyinmaata Japania kohtaan.
Laji ei vaadi fyysistä voimaa sillä tekniikat perustuvat ennen kaikkea nopeuteen, ajoitukseen ja hyvään "kamppailusilmään". Lajin tekniikkavalikoimaan kuuluvat lyönnit, potkut, heitot, erilaiset hallintaotteet, kaadot, vapautumisotteet, lukot, kuristukset, sidonnat, kaatumistekniikat, mattokamppailu sekä veitsi- ja pampputekniikat. Näiden lisäksi tärkeänä osana harjoitteluun kuuluvat ylemmissä vyöasteissa ottelut ja sovelletut kamppailuharjoitteet niin aseetonta kuin aseellista vastustajaa vastaan.
Tyylisuunta sopii niin miehille kuin naisille. Harrastajista noin 40 % on naisia.
Hokutoryu-seuroja on maailmalla noin 50. Tyylisuunta on Suomen lisäksi levinnyt mm. Venäjälle, Valko-Venäjälle, Viroon, Iraniin, Ecuadoriin, Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja Norjaan. Suomessa Hokutoryu ju-jutsuseuroja on Helsingissä, Oulussa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Turussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Mikkelissä, Imatralla, Joensuussa, Kajaanissa, Lohjalla, Mäntässä, Pietarsaaressa, Porissa, Raumalla, Vaasassa, Punkaharjulla, Parikkalassa, Rovaniemellä, Salossa, Varkaudessa, Kouvolassa ja Riihimäellä.[2]
Hokutoryussa käytettävä vyöjärjestelmä on merkkinä harrastajan teknisestä kehittyneisyydestä. Arvot jaetaan kyū eli oppilasasteisiin ja dan eli opettaja-asteisiin. Junioreiden vyöt ovat kuin kyūt mutta merkitään mon-asteikolla.
Vyöarvot alimmasta arvosta ylimpään tai vaaleimmasta tummimpaan: [3]
Dan- eli mestariasteet ovat opettaja-asteita ja vyön väri on yleensä musta. Ylemmät dan-arvot voivat kuitenkin käyttää myös punamustaa, punavalkoista tai punaista vyötä. Dan-arvon haltijaa kutsutaan yleensä senseiksi. Ylemmillä dan-arvoilla voi olla muitakin nimityksiä kuten esimerkiksi shihan, hanshi tai kyoshi. Jo ensimmäisen danin vyökoe on erittäin vaativa ja puolet suorituksista hylätään. [4]
Hokutoryu-ottelu kuuluu vihreän vyön vyökoe-vaatimuksiin.[5]
Hokutoryu-ottelun tarkoituksena on kamppailla vastustajan kanssa hyödyntäen ju-jutsun perinteistä kamppailuajatusta ja tekniikoita. Tavoitteena on, että ottelijan tulee osoittaa kamppailussa hyvää jujutsuhenkeä, rohkeutta, paineensietokykyä ja peräänantamattomuutta sekä kykyä käyttää ja soveltaa monipuolisesti ju-jutsutekniikkaa. Otteluissa on kolme osa-aluetta: Pystyottelu, pystypaini sekä mattopaini. Ottelu alkaa aina pystyottelusta, jonka jälkeen ottelijat voivat ottelun luonteen mukaan siirtyä osa-alueesta toiseen.[6]
Ottelijat erotetaan toisistaan punaisella (AKA) ja sinisellä (AO) vyöllä. Omien, graduointiarvoa osoittavien vöiden käyttö Hokutoryu-kilpailuissa ei ole sallittua.[6]