Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Huuto pimeydestä, joka on perustavanlaatuinen näkökohta, joka kattaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueet. Tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä vuosien varrella ja sen merkitystä nykyään. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla tarkastelemme Huuto pimeydestä:n ympärillä olevia erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia sekä sen vaikutuksia sosiaalisilla, kulttuurisilla, taloudellisilla ja poliittisilla aloilla. Samoin pysähdymme tarkastelemaan, kuinka Huuto pimeydestä on vaikuttanut tapaan, jolla havaitsemme ympäröivän maailman, ja kuinka se on muokannut vuorovaikutustamme ja suhteitamme muihin yksilöihin. Näillä sivuilla ehdotamme syventymistä kaikkiin Huuto pimeydestä:n puoliin tavoitteenaan valaista aihetta, joka on erittäin tärkeä nykyajan.
Huuto pimeydestä | |
---|---|
Evil Angels/A Cry in the Dark | |
![]() |
|
Ohjaaja | Fred Schepisi |
Käsikirjoittaja | Fred Schepisi |
Tuottaja | Menahem Golan |
Säveltäjä | Bruce Smeaton |
Kuvaaja | Ian Baker |
Leikkaaja | Jill Bilcock |
Lavastaja |
Dale Duguid Brian Edmonds |
Pääosat |
Meryl Streep Sam Neill |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Yhdysvallat Australia |
Tuotantoyhtiö |
Warner Bros. Cannon Films |
Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
Ensi-ilta | 4. marraskuuta 1988 |
Kesto | 121 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 15 000 000 dollaria |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Huuto pimeydestä (Evil Angels tai A Cry in the Dark) on vuonna 1988 ensi-iltansa saanut Fred Schepisin ohjaama australialais-yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja Meryl Streep esittää siinä Lindy Chamberlainia, jonka vauvaikäinen lapsi katoaa perheen vieraillessa Ayers Rockilla. Hän kertoo nähneensä dingon menneen telttaan, jossa vauva nukkui, mutta lehdistö ja suuri yleisö leimaa Chamberlainin murhaajaksi. Sam Neill näyttelee Lindy Chamberlainin aviomiestä Michaelia. Streep sai roolistaan parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla ja oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi.[1]
Video-oppaassa vuodelta 1995 Bello Romano antoi elokuvan Suomessa julkaistulle VHS-kasettiversiolle kolme tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”hyvä”. Hän arvosti Streepin näyttelijäntyön ohella elokuvan dokumenttimaista tyyliä.[2]