Nykyään Hyvästi Columbus on yhteiskunnassa ajankohtainen aihe, joka herättää kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten kiinnostuksen. Ajan myötä Hyvästi Columbus:stä on tullut keskustelujen, keskustelujen ja pohdiskelujen lähentymispiste erilaisissa yhteyksissä, olipa kyse sitten akateemisesta, työelämästä tai henkilökohtaisesta ympäristöstä. Sen vaikutus on saavuttanut pisteen, jossa on välttämätöntä syventyä Hyvästi Columbus:een, sen vaikutuksiin ja vaikutukseen elämäämme. Tässä artikkelissa käsittelemme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Hyvästi Columbus:een, jotta voimme ymmärtää paremmin sen laajuutta ja sen mahdollisia vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaamme.
Hyvästi Columbus | |
---|---|
Goodbye, Columbus | |
![]() |
|
Ohjaaja | Larry Peerce |
Käsikirjoittaja | Arnold Schulman |
Perustuu | Philip Rothin romaaniin Hyvästi, Columbus |
Tuottaja | Stanley R. Jaffe |
Säveltäjä | Charles Fox, es. The Association |
Kuvaaja | |
Leikkaaja | Ralph Rosenblum |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
Levittäjä | Paramount Pictures |
Ensi-ilta | 1969 |
Kesto | 102 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Hyvästi Columbus (Goodbye, Columbus) on Larry Peercen ohjaama romanttinen draamakomediaelokuva vuodelta 1969, joka perustuu Philip Rothin samannimiseen esikoisromaaniin. Pääosia näyttelevät Richard Benjamin ja Ali MacGraw, jotka molemmat olivat ensikertalaisia.[1]
Kirjastossa työskentelevä humanistipoika Neil ihastuu vauraan liikemiesperheen urheilulliseen tyttäreen Brendaan, joka vapaamielisyydestään huolimatta suhtautuu pidättyväisesti ehkäisyvälineisiin. Ongelmia aiheuttaa myös perheiden erilaisuus huolimatta siitä, että molemmat ovat juutalaisia.[1]
Arnold Schulman oli elokuvasta ehdolla parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajaksi[2]. Ali MacGraw palkittiin Golden Globe -gaalassa vuoden lupaavimpana tulokkaana[3].
Hyvästi Columbus jakoi aikoinaan mielipiteitä käsittelemällä seksiasioita avoimesti. Sitä syytettiin myös huonon kuvan antamisesta juutalaisista[2]. Helsingin Sanomien Pertti Avola totesi vuoden 1990 televisioesityksen alla, että elokuva vaikuttaa paljon sovinnaisemmalta kuin tekoaikanaan. Hän moitti elokuvaa Rothin tarinan latistamisesta ja päähenkilöiden ohuudesta, mutta kirjoitti sen olevan parhaimmillaan pienissä yksityiskohdissa, kuten havainnoissaan ihmisten käyttäytymisestä.[1]