Häikäilemättömät (vuoden 1955 elokuva) on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Tämä aihe, joka tunnetaan merkityksellisyydestään nyky-yhteiskunnassa, on kiinnittänyt akateemikkojen, tutkijoiden, poliitikkojen ja suuren yleisön huomion. Ajan myötä Häikäilemättömät (vuoden 1955 elokuva) jatkaa kehittymistään ja tarjoaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia opiskelijoille tai siihen osallistuville. Tässä artikkelissa tutkimme Häikäilemättömät (vuoden 1955 elokuva):n eri näkökohtia ja sen vaikutuksia eri alueilla sekä trendejä ja tulevaisuudennäkymiä, joita tämän kiehtovan aiheen ympärille kuvitellaan.
Häikäilemättömät | |
---|---|
The Big Combo | |
![]() |
|
Ohjaaja | Joseph H. Lewis |
Käsikirjoittaja | Philip Yordan |
Tuottaja | Sidney Harmon |
Säveltäjä | David Raksin |
Kuvaaja | John Alton |
Leikkaaja | Robert S. Eisen |
Pääosat |
Cornel Wilde Richard Conte Brian Donlevy Jean Wallace |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
Security Pictures Theodora Productions |
Levittäjä |
Allied Artists Netflix |
Ensi-ilta | 1955 |
Kesto | 86 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Häikäilemättömät (The Big Combo) on Joseph H. Lewisin ohjaama film noir -elokuva vuodelta 1955. B-elokuvien ohjaajaksi luokiteltu Lewis aloitti ohjaajanuransa 1937 ja ohjasi vajaat 40 elokuvaa ennen kuin 1950-luvun lopulla siirtyi televisiosarjojen pariin. Hänen arvostettuihin elokuviinsa kuuluu muun muassa Rikosten pyörteessä ja myös Häikäilemättömät[1].
Poliisietsivä on saanut pakkomielteen rikollisjoukkueen johtajan Brown (Richard Conte) kiinni saamisesta mutta on myös ihastunut gangsterin tyttöystävään (Jean Wallace). Vähistä aineksista Lewis on saanut runollisen tarinan, jossa hän hyödyntää film noirin keinoja, voimakkaita kontrasteja, varjoja, sumua ja poikkeuksellisia kuvakulmia. Varsin rohkea ja tuottajassakin epävarmuutta herättänyt oli kohtaus jossa Conte alkaa suudella Wallacea, mutta vaipuu kuvan ulkopuolelle samalla kun katsojan katse tarttuu Wallacen kasvoihin. Elokuvassa on raakuutta. Lee Van Cleefin ja Earl Hollimanin esittämien palkkamurhaajien lämmin suhde saa nykykatsojan silmissä homoeroottisia sävyjä. Vaikka elokuva ei kriitikon mukaan yllä elokuvan Rikosten pyörteessä rinnalle, se on omassa luokassaan laadukas.[1]
Elokuvan musiikki oli vuonna 1955 kirjoittaneiden Varietyn kriitikoiden mielestä linjassa elokuvan tunnelman kanssa.[2] Elokuvaa on verrattu jopa Fritz Langin Gangsterikuninkaaseen.[3]
Cornel Wilde | … | poliisi Leonard Diamond |
Richard Conte | … | Mr. Brown |
Brian Donlevy | … | Joe McClure |
Jean Wallace | … | Susan Lowell |
Robert Middleton | … | poliisi Peterson |
Lee Van Cleef | … | Fante |
Earl Holliman | … | Mingo |
Helen Walker | … | Alicia Brown |
Jay Adler | … | Sam Hill |
John Hoyt | … | Nils Dreyer |
Ted de Corsia | … | Bettini |