Ihon punahukka

Tässä artikkelissa tutkimme Ihon punahukka:n laajaa ja monipuolista aihetta. Aloitamme kiehtovalle matkalle sen alkuperästä sen merkitykseen tänä päivänä, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin tätä tärkeää aihetta. Seuraavilla riveillä analysoimme erilaisia ​​Ihon punahukka:een liittyviä näkökohtia, kuten sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan mittaan ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Epäilemättä Ihon punahukka on kiehtova aihe, joka herättää kiinnostuksen kaikenikäisissä ja -taustaisissa ihmisissä, ja tässä artikkelissa pyritään syventämään sen merkitystä ja merkitystä.

DLE-läiskä kasvoissa

Ihon punahukka eli Discoid lupus erythematosus (DLE; nimenä myös Lupus Erythematosus Discoides, LED) on ihon autoimmuunitauti. Tauti ilmenee läiskinä yleensä kasvoissa, korvissa ja päänahassa, toisinaan myös muissa ruumiinosissa. Läiskät tulevat, kun immuunivaste tässä taudissa iskee ihon tyvikalvoon. [1]

Ihon punahukka eroaa niin paljon SLE:stä, että sitä pidetään omana sairautenaan.[2] Joka viidennellä SLE-potilaalla on ihossaan DLE-oireita ja 5–10 %:lle DLE-potilaista kehittyy ajan mittaan yleistynyt muoto (SLE). DLE on krooninen sairaus, joka on kaksi kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Ihon punahukkaan liittyy harvoin muita sairauksia. [3]

Oireet

Tauti alkaa tavallisesti 20–40 vuoden iässä, jolloin auringonvalolle altistuneille alueille kasvoihin, hiuspohjaan, kaulaan ja joskus hartioihin ilmestyy punoittavia, melko kiinteältä tuntuvia tarkkarajaisia läiskiä, jotka alkavat pian hilseillä. Joskus hilseilevä alue voi vuotaa verta hilsettä irrotettaessa. Auringon ultraviolettisäteily pahentaa iho-oireita varsinkin keväällä ja kesällä, myös pakkanen voi olla haitaksi. Läiskien parannuttua jäljelle jää arpi; päänahassa hiukset irtoavat läiskästä ja arpi jää hiuksettomaksi.[2] DLE-läiskiä voi tulla myös suun limakalvolle. Joka toisella on yleisoireina väsymys, särkyä lihaksissa ja nivelissä tai lievää kuumetta.

Toteaminen

Tauti diagnosoidaan ihosta otetulla koepalalla sekä verikokeilla. Suun limakalvomuutosten diagnosointiin tarvitaan yleensä koepala.[2]

Hoito

Hoitona käytetään voimakkaita kortisonivoiteita tai takrolimuusivoidetta, joillakin potilailla myös suun kautta nautittavia lääkkeitä, kuten malarialääkkenä tunnettua klorokiinia tai hydroksiklorokiinia. Myös todettu talidomidin auttavan iho-oireisiin[4]. Lisäksi pitää suojautua auringolta ja muulta ultraviolettisäteilyltä vaatetuksen ja vahvan auringonsuojavoiteen avulla. Suojautuminen ehkäisee myös uusien DLE-läiskien muodostumista. Muita tehokkaita ehkäisykeinoja ei tunneta.[2]

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla